Directed by Ivan Reitman   Starring Kevin Kline, Sigourney Weaver, Frank Langella, Ving Rhames, Kevin Dunn

23 years later this political comedy is as brilliant as when it came out. The US president suffers a stroke which leaves him permanently in a vegetative state. His power hungry chief of staff (Langella) takes this as an opportunity and places the president's double Dave (Kline) to play the part while he sets up his own way to the throne, but Dave proves a far better man for the job than the real POTUS. This is a warm feel good film which even leans to tones of political thriller towards the end, yet always maintaining your interest in the perfectly build and lovable characters. If only comedies were this well written today. They're not. Now funny films are defined by who shouts the best improv gibberish. Reitman has never been this brilliant since and her Ghost Busters leading lady Weaver makes for a perfect First Lady. The supporting cast is spot on from Dunn to Ben Kingsley and Charles Grodin while James Newton Howard's wonderful score almost makes you believe something purely heartfelt could happen within politics of Washington. Pure fiction then but for 110 minutes you're allowed to believe in such fantasy.

23 vuotta myöhemmin tämä poliittinen komedia on edelleen hieno ja ainutlaatuinen tekele. USA:n presidentti saa sairaskohtauksen, joka jättää hänet pysyvästi vegetatiiviseen tilaan, jolloin hänen kansliapäällikkönsä (Langella) näkee tilaisuutensa tulleen ja hankkii omien suunnitelmiensa ajaksi presidentiksi tämän täydellisen kaksoisolennon, Daven (Kline). Dave vaan osoittautuukin olevan parempi mies hommaan kuin aito kykeni koskaan olemaan. Tämä on lämmin hyvän olon elokuva, joka loppua kohden sekoittaa mukaan jopa ripauksen poliittista trilleriä koskaan kumminkaan hylkäämättä täydellisesti rakennettuja henkilöhahmoja. Kunpa komediat olisivat tänäkin päivänä yhtä hienosti kirjoitettuja. Tuntuu kuin nykyään komedia kuin komedia koostuisi siitä kuka onnistuu huutamaan äänekkäimmin improvisoitua siansaksaa. Ohjaaja Reitmankaan ei ole Daven jälkeen enää onnistunut yhtä hyvin ja hänen Ghost Bustersin naispääosansa Weaver on mainio Yhdysvaltainen ensimmäinen nainen. Sivuosat on roolitettu huolella Dunnista aina Ben Kingsleyyn ja Charles Grodiniin, kun taas James Newton Howardin hieno score saa melkein uskomaan jonkin näin sydämellisen oikeasti tapahtuvan politiikassa. Täyttä fiktiota toki, mutta ainakin tämän 110min ajan saat uskoa moiseen fantasiaan.

Dave at IMDb

Directed by Zack Snyder    Starring  Henry Cavill, Ben Affleck, Amy Adams, Jesse Eisenberg

The one thing Snyder's always been impeccable with is visual style. This is evident in BvS but surprisingly he at times delves almost into a Michael Bay way of action directing by which I mean it's sometimes hard to follow what the hell is going on. Anyway, many had deep reservations about Affleck being cast as Bruce Wayne but let me tell you, he isn't the problem by a mile. Where Marvel always retains a humorous tone in their films, DC continues down the path of gloominess. Eisenberg is horribly miscast as Luthor and the film's take on the character doesn't work. Why? Much like Andrew Scott in the otherwise brilliant Sherlock, both play their legendary baddies manically against the convention and at least in my eyes, this doesn't work. Luthor, like Moriarty, is a criminal masterminds, but his devilishness only bubbles under the skin. BvS rushes to set up the upcoming Justice League (DC's version of The Avengers) which brings us to the most enjoyable aspect in the film: Wonder Woman (Gal Gadot, Fast Five). She is the most interesting and intriguing character in a film which mostly shuns Superman to a dark corner. Bummer. Everyone's motivations are well thought out and Affleck's Bruce Wayne/Batman is a thunderous, gorgeous presence. Especially in the powerful opening scene which replays Man Of Steel's climax but from Wayne's point of view down on the street. This is a solid action film but Snyder should really take a step back and not go down the traditional road of sequels: simply more of everything. Much like BvS.

Ohjaaja Snyder on aina ollut visionääri elokuviensa ulkonäön ansiosta. Tämä pitää paikkansa tälläkin kertaa, mutta mies sortuu toimintakohtauksissa lähes Michael Bayn tyylisiin ratkaisuihin erityisesti nopean editoinnin takia, joka tarkoittaa ettei kaikessa melskeessä ajoittain ehdi kunnolla edes keskittyä missä mennään. Internet räjähti kun uutisoitiin Ben Affleckin olevan uusi Batman. Tarpeettomasti. Äijä on oppinut virheistään sitten avuttoman kehnon Daredevilin ja hänen Batman on aidosti uhkaava ja toisinaan jopa majesteettinen sankari. Tämä on erityisesti esillä filmin alussa, joka näyttää uudelleen Man Of Steelin loppuryminät, mutta Bruce Waynen silmin alhaalla kadulla. Pisteet. Suurin ongelma on täysin väärässä leffassa esiintyvä Jesse Eisenberg. Ongelma on sama kuin Andrew Scottin tulkinta Moriartysta muuten niin hienossa Sherlock-sarjassa. Molemmat näyttelevät legendaariset pahiksensa perinnettä vastoin täysin maanisina hulluina. Luthor, kuten Moriarty, on nerokas rikollinen, mutta hulluus on aina pysynyt ihon alla. Selvästi näin olisi kuulunut jatkaakin. Leffa pyrkii sivussa kiireisesti alustamaan tietä tulevalla Justice League-elokuvalle (DCn versio The Avengereista), joka saattaakin katsojan parhaan äärelle: Wonder Woman (Gal Gadot, Fast Five). Hänen hahmonsa ja tulkintansa on leffan parasta ja pirteintä antia. Kaikkiaan vankka toimintaelokuva, mutta tulevaisuutta silmäillen Snyderin tulisi arvioida omaa suuntaansa, eikä tyytyä jatko-osien perinteiseen "enemmän on parempi"-ideologiaan.


Batman vs Superman: Dawn of Justice at IMDb

Directed by Peyton Reed    Starring Paul Rudd, Michael Douglas, Evangeline Lilly, Corey Stoll

The Marvel films, as fantastic as they continue to be on many level, have become formulaic. This is was especially evident in the second Avengers film which was solid work but for example again ended in another big mess of a fight in city X. Ant-Man continues along a familiar path but wins you over with a pitch perfect cast and humorous script. Edgar Wright (Shaun Of The Dead) was attached to the project for many years and though it's not clear how much of his ideas remain in the film, Reed (Bring It On [!]) navigates it safely to port. Rudd along with Michael Peña give the film its welcome comedic tone while Douglas offers effortless gravitas just by being there. Stoll, who first left a lasting impression on me in the otherwise overrated Salt, is a marvellous baddie. A fine balance of crazy with emotion. This is the most relaxed outing in the MCU thus far and I have absolutely no problem with that.

Marvel-jatkumon elokuvien juuttuessa leffa leffalta tiettyihin kaavoihin, Ant-Man kertoo alkutarinan tutulla vaihteella, mutta lisäten siihen rutkasti rentoutta ja tervetullutta huumoria. Brittiläinen nuori visionääriohjaaja Edgar Wright (Shaun Of The Dead) valmisteli tätä projektia vuosia kunnes siirtyi sivuun ja vaikkei olekaan selvää kuinka paljon lopputuloksesta on Wrightin luomaa, Reed tuo filmin maaliin onnistuneesti. Rudd ja Michael Peña ovat täydellinen kohelluspari filmin kärjessä kun taas Douglas on mukana tuomassa vakautta jo pelkällä karismalla ja kokemuksellaan. Salt-leffassa ensimmäisen kerran säväyttänyt Stoll on pahiksena mainio tasapaino hulluutta ja kadotettua inhimillisyyttä. Ant-Man on ehdottomasti kevyin linkki Marvelin kanuunasta tähän mennessä, mutta erittäin tervetullut juuri sellaisenaan.

Ant-Man at IMDb

Directed by J.J. Abrams   Starring Daisy Ridley, Harrison Ford, John Boyega, Jason Isaacs, Adam Driver

Most likely surpassing The Phantom Menace as the most anticipated film of all time, TFA more or less divided opinions on its release and continues to do so. Which is fair once having seen the film. After Lucas' prequels it was more than reasonable to long for practical effects, real sets and solid character direction, all of which were absent in Episodes I-III. The result is still a mixed bag. TFA is keen to show love for the original trilogy and endless references to things of past are nicely nostalgic but as an unintentional trade-off the film fails to create a strong enough identity of its own. Even Williams' score for the most part feels bland and only kicks into emotional gear in the third act. And even then only by using old, familiar notes. Hell, even the prequels had "Duel Of Fates". Driver's antagonist Kylo Renn is an interesting if at times frustrating echo of Vader where as Ridley and Boyega give their all to emerge strong but are easily overshadowed by what truly makes this good fun: Harrison Ford. Let's be honest, we're here for Solo, Leia and Luke (though his is a non-role really). Ford is as fiery as he's ever been in his career highs and though it warms the heart of an 80's kid to see Fisher back as Leia, she's somehow a pale, beaten shadow of the spark we remember. Almost like she is a committee now. On the other hand, with the amount of precious things she's lost along the way, who wouldn't be. Personally still, the biggest offense is getting a legend like Max von Sydow on board and then wasting him. For shame. As it stands, come for the adventure and fun but stay ultimately for Han Solo, Chewie and some solid stand out moments. Hopefully Rian Johnson (Looper) fixes the snags for Episode VIII.

The Force Awakens oli kenties elokuvahistorian odotetuin eventti, jopa ohittaen The Phantom Menacen hypen. Fanit kaikkialla kirkuivat Lucasin omien prequel-leffojen jälkeen praktikaalisia tehosteita, aitoja lavasteita ja erityisesti parempaa henkilöohjausta. Nämä kaikki he ovat saaneet, mutta luvatessaan faneille kuun ja taivaan, sekä sisällyttäen runsaasti referenssejä alkuperäiseen trilogiaan, tekijät ovat tahattomasti unohtaneet luoda Episodi VII:lle tarpeeksi voimakkaan oman identiteetin. Jopa John Williamsin score kumartelee omalle menneisyydelleen ja pääsee tunteikkaaseen loistoon vasta kolmannessa kelassa, silloinkin tutuin nuotein. Jopa prequeleissa oli sentään Duel Of Fates! Uudet näyttelijät pinnistävät kovasti, mutta jäävät ymmärrettävästi legendojen, etenkin Fordin jalkoihin. Ja niin paljon kuin kasarisydäntä lämmittää nähdä Fisher jälleen Leian roolissa, on prinsessan (tai nyttemmin kenraalin) olemus jotenkin vain varjo entisestä kipinästä. Kuin hän todella olisi komitea. Toisaalta niiden kaikkien vastoinkäymisten jälkeen, kukapa ei olisi. Länsinaapurimme legendaarinen Max von Sydow on saatu mukaan ja heitetään välittömästi hukkaan kun taas Hamillin roolia ei voi edes kutsua siksi. Lopulta kohtuullinen määrä vauhtia pitää tällä kertaa mielenkiinnon yllä, kuin myös Fordin energinen suoritus aina luotettavan Chewbaccan rinnalla. Toivottavasti Rian Johnson (Looper) korjaa löysät kohdat seuraavaan Episodiin.

Star Wars: Episode VII - The Force Awakens at IMDb

Directed by Joe Lynch   Starring Salma Hayek, Hiroyuki Watanabe, Laura Cepeda

Over time one develops an eye for movies in terms of quality. I also tend to watch films which I already have a feeling are likely going to be bad but it is actually quite rare to find movies that are just complete fucking shit from start to finish. Everly sure is one such "film". There isn't a single good performance in the movie and Lynch proves to be a director of choice for this perfect train wreck. The idea of a close spaced action movie must've been gold on paper and the production value is in fact pretty good but the story with its ridiculous sub plots is incoherent mush and as Hayek continues her endless spiral into career oblivion with what-the-fuck-were-they-thinking projects like this, I'm increasingly happy to leave her there. Long gone are the days of Desperado.

Ajan myötä varmasti jokaiselle kehittyy jossain määrin silmää minkälaisille leffoille antaa mahdollisuus ja minkälaisille ei. Itse tykkään katsella myös tekeleitä, jotka ovat oman maun tuntien jo ennalta todennäköisesti kehnoja tai huonoja. Mielenkiinto voittaa. Perusteellisen visvaisiin sontasäkkeihin törmää silti todellisuudessa harvoin. Everly kumminkin kuuluu vaivattomasti juuri tuohon mappiin Ö. Koko elokuvassa ei ole yhtäkään toimivaa roolisuoritusta ja Lynch osoittaa ihailtavalla tarmolla olevansa oikea mies ohjaamaan tämän massiivisen junaonnettomuuden vielä tehokkaammin seinään. Koko tarina on päämäärätöntä, naurettavaa skeidaa ja vaikka tuotantopuitteet ovat hallussa ja suljetun tilan räminäralli on varmasti näyttänyt lupaavalta paperilla, jopa toimintakohtaukset ovat tervaisen vaivalloista katsottavaa. Hayekin loputon urasukellus lähenee pohjamutia, mutta jos tällaiset epätoivoiset proggikset ovat ainoa mitä häneltä on enää lupa odottaa, saa Mariaanien hauta omasta puolestani kutsuakin. Desperadon arvokkaat muistot ovat kaukana menneisyydessä.

Everly at IMDb

Directed by Jon Watts   Starring Kevin Bacon, James Freedson-Jackson, Hays Wellford

Often the most simple ideas are the best. Cop Car is a perfect testament to this. Two kids find a seemingly abandoned police cruiser and take it out for a joy ride only to find themselves in grave danger as a result. Bacon is excellent as the mischievous sheriff searching for his car and the film makes a nice impression with it's stylish cinematography and pace. I'd say we'll likely be hearing more from writer-director Watts.

Usein yksinkertaisimmat ideat ovat parhaita ja Cop Car toimii tästä oivana todisteena. Kaksi nuorta poikaa löytävät näennäisesti hylätyn poliisiauton ja lähdettyään huviajelulle huomaavat päätöksen saattaneen heidän henkensä vaaraan. Bacon on loistava pienieleisen intensiivisenä sheriffinä ja elokuva on tyylikästä katseltavaa kuvauksensa ja sulavan tahdin ansiosta. Taidamme kuulla käsikirjoittaja-ohjaaja Wattsista tulevaisuudessakin.

Cop Car at IMDb

Directed by Ridley Scott   Starring Matt Damon, Jessica Chastain, Chiwetel Ejiofor

I can't remember if Scott has ever before made such a genuine feel good movie. The Martian is of course a survival story of an astronaut mistakingly left behind after a mission gone wrong but it's told with such effortless positivity and heart, you cannot help but leave the theatre feeling uplifted. The cast is pitch perfect from Damon himself to Jeff Daniels and even Kristen Wiig. Although Damon's Mark Watney is stranded, the film can't be considered a one man show since it takes place as much elsewhere as it does on Mars. This is definitely the best film Scott has made in years but it's likely to be left in the margins of 2015 with much bigger hits such as Jurassic World, Spectre and Star Wars coming out the same year. The Martian will likely become that likeable film you find every once in a while and have a look. I know I will.

Enpä nyt muista onko Scott koskaan tehnyt yhtä rehellistä hyvän mielen elokuvaa. Yksin Marsissa on toki eloonjäämistarina, mutta se on kerrottu niin vilpittömällä positiivisuudella ja sydämellä, ettei hyvältä fiilikselta voi välttyä. Roolitus on tässä tekeleessä onnistunut täydellisesti aina Damonista itsestään esim Jeff Danielsiin, Sean Beaniin ja jopa komediennenä tunnettuun Kristen Wiigiin. Ei tätä silti yhden miehen show'ksi voi kutsua (kuten Cast Away tai Haudattu), sillä tapahtumia kuvataan yhtä lailla toisaalla kuin Marsin pinnallakin. Niinkin loistavasta filmistä kuin on kyse, tämä taitaa olla tuomittu jäämään isompien jalkoihin vuonna jolloin on tullut tai tulossa myös Jurassic World, Spectre ja uusi Star Wars. Yksin Marsissa tulee kenties olemaan se hyvä leffa, jonka löydät toisinaan uudelleen ja katselet mielelläsi. Näin odotan käyvän ainakin omalla kohdalla.

The Martian at IMDb

Directed by Brad Peyton   Starring Dwayne Johnson, Carla Gugino, Alexandra Daddario

The special effects movie to end all special effect movies. Somewhere Roland Emmerich is jizzing his pants. On one hand this is a cool action movie which certainly offers destruction and dramatic turns for the buck but on the other hand, it's so extremely clichéd they've scraped every old idea from the bottom of the barrel and lastly hurled the fucking barrel in as well. There's the guy who starts off nice but turns into selfish survivalist. There's the desperate family drama and teen romance. The torn flag and "God bless you all". And the absolute best effects money can buy. So, if you can stomach the who-gives-a-shit script, you might enjoy the massive carnage.

Kaikkien tehoste-elokuvien äiti. Tuolla jossain Roland Emmerich laukeaa kalsareihinsa. Tässä on ainakin rahalle vastinetta, jos etsii järjettömässä mittakaavassa toteutettua tuhoa, mutta toisaalta myös niin helvetin ylikuluneet ideat, että kun viimeisetkin rippeet on kaavittu kliseetynnyrin pohjalta, nämä tekijät ovat viskanneet vielä itse tynnyrinkin perään. Löytyy se tyyppi joka on ensin mukava, mutta muuttuukin itsekkääksi eloonjäämistaistelijaksi. On epätoivoista perhedraamaa ja teiniromanssia, sekä riekaleinen lippu ja Jumalan siunaukset, mutta toisaalta myös ehdottomasti parhaat tehosteet joita rahalla voi saada. Eli jos vatsasi kestää kuka-vittu-välittää-käsikirjoituksen, saatat kenties nauttia toiminnasta.

San Andreas at IMDb