Directed by Joss Whedon
Starring Robert Downey Jr., Chris Evans, Mark Ruffalo, Chris Hemsworth, Jeremy Renner, Scarlett Johansson, Tom Hiddleston, Samuel L. Jackson, Stellan Skarsgård, Clark Gregg, Gwyneth Paltrow, (voice) Paul Bettany

 The Avengers has to be the single most elaborate film project ever designed. You have to remember that it's not just this single movie, but a whole series of blockbuster films that were all leading up to this effort. The Incredible Hulk, Iron Man, Thor and Captain America: The First Avenger all had their own introductiory flicks and supporting heros, Black Widow (Johansson) and Hawkeye (Renner) both had minor roles in those films.

 So was it all worth it? Yes. Very much so. Though honestly, even if The Avengers would've bombed we still would've had two great Iron Man movies (I know the second one took flack from fanboys but personally I loved it), because let's face it: Downey Jr.'s eccentric billionare Tony Stark is and has been the cream of the crop the whole ride and his films alone deserve a deep appreciating bow. As was the case in his own films, Stark steals the show in The Avengers as well, though the other superheros don't fall short thanks largely to a solid script from creative TV icon Whedon (who's still paying off his debt on my shit list for Alien Resurrection). All the Avengers have their own plotlines and they work quite well without being heavy enough to drag the film down as a whole.

 Shame the studio decided against rehiring Norton as Bruce Banner/Hulk (I guess out of being too demanding and hands on with the material) but Ruffalo sits well in the role that's now been filled by three able actors since Ang Lee's artistic but still very solid version back in 2003. Lee's film is also another example of the elaborate design that's gone into "the Avengers initiative" since in order for the character arcs to match for this film, the studio had to disregard Lee's Hulk entirely and reboot only five years later with The Incredible Hulk and work from there. 

 The Avengers is as epic as a summer flick can possibly be with it's state of the art CGI and sheer scale. Whedon isn't very experienced as a director having been mostly a writer but his scifi action film Serenity, which was a spin-off from Whedon's own cult TV show Firefly, was a good rehearsal and he has no hang-ups about action and lets it rip for the whole buck. This film will surely satisfy nearly all who go see it because not only is it a great action movie (unlike Alien Resurrection), it is also a functioning character piece (unlike Alien Resurrection).

The Avengers (eli suomalaisittain myös nimellä Kostajat) on kaiketi kaikkien aikojen massiivisin yksittäiseen elokuvaan johtanut projekti, sillä täytyy muistaa että vaikka kyseessä on nyt vain yksi elokuva, sen valmistelu on vaatinut kokonaista viisi ison budjetin filmiä. The Incredible Hulk, Iron Man-leffat, Thor ja Captain America tulivat kaikki edellä, jotta valtavirran katsojat (johon sarjakuviin perehtymättömänä itsekin kieltämättä kuulun) tietäisivät varmasti keitä The Avengers-elokuvan päähahmot ovat. Rehellisesti sanottuna ainakin minulle olisi ollut yksi lysti vaikka tämä leffa ei olisi onnistunut suunnitellusti, sillä jo pelkästään Robert Downey Jr.:n vaivattomasti ja ikimuistoisesti tähdittämät Iron Man-filmit olivat vaivan ja kunnioituksen arvoisia ja mielestäni elokuvantekijät sekä tämän ison proggiksen tehtailijat saivat jo kiistattoman erävoiton siinä etapissa. Onneksi tämä elokuva kumminkin on voittaja. Se ei ole ainoastaan erittäin viihdyttävä, massiivinen toimintaraina, mutta myös melko saumattomasti toimiva henkilöhahmojen kavalkaadi, vaikka Downey Jr.:n Tony Stark varastaakin show'n. Ohjaaja Whedonilla (joka edelleen lyhentelee paskalistallani kattavaa velkaansa kirjoittamastaan kaameasta fiaskosta Alien Ylösnousemus) ei entuudestaan ole paljoa kokemusta ohjaamisesta, mutta hänen omaan Firefly-kulttisarjaan pohjautunut scifitoiminta Serenity oli oivaa harjoittelua ja nyt mies ohjaakin vankalla varmuudella ja toiminta sekä draama toimivat mukavasti (toisin kuin Alien Ylösnousemuksessa). Studion "Kostajat-hankkeen" suuruudesta kertonee paljon sekin, että 2003 tuli ulos ensimmäinen (pääasiassa haukuttu, mutta todellisuudessa oiva) Ang Leen ohjaama Hulk, mutta koska Kostajat-projektin mahdollisuus ei ollut ehtinyt muhia edellä mainittuun filmiin, päätti studio aloittaa koko paskan alusta vain viisi vuotta myöhemmin uudella, Edward Nortonin tähdittämällä The Incredible Hulk-elokuvalla. Vihaisen vihertävän roolissa onkin ollut yhdeksän vuoden sisään jo kolme kykenevää lahjakkuutta, ensin Eric Bana ja nyt Ruffalo. Raha puhuu, mutta onneksi sillä on jotain ihan oikeaa sanottavaakin tällä kertaa.

The Avengers at IMDb

Directed by Steven Soderbergh
Starring Gina Carano, Ewan McGregor, Channing Tatum, Michael Fassbender, Michael Douglas, Bill Paxton, Antonio Banderas, Michael Angarano, Mathieu Kassovitz

Soderbergh is known for often going for an all star cast (for example in Ocean's Eleven, Contagion and Traffic) and Haywire fits right in this bill. He also takes chances with new and/or unlikely talents (such as hardcore pornstar Sasha Grey in The Girlfriend Experience) and now with mixed martial arts fighter Carano whom he spotted on TV one night and thought she'd make a great action star. Soderbergh hasn't always hit the mark as a director, but oh shit was he right about Carano. I'm in love with this woman. She can actually act, the fight scenes have a whole different kind of energy since she REALLY knows what she's doing and honestly, Carano isn't hard on the eyes either. Angelina Jolie who?

 What comes to Haywire itself, hardcore agent film lovers might be a bit disappointed 'cause the mood isn't as hectic as Bourne or as loose as M:I but if going into this with an open mind, Haywire may prove to be something of a little gem. The only true little minus comes from Soderbergh's use of music. It simply doesn't sit at times nor does it support the feel of the scene at hand as it's supposed to. Other than that, I found this to be fresh and care free little action film. And Carano aside, it was pure joy seeing Paxton do something besides his TV show "Big Love". Even if he has a little dick and it's pathetic.

 On a sidenote, when I saw this they played the Expendables 2 trailer before the actual film and as Schwarzenegger's name came in last and the title of the movie was plasted on the screen the entire audience erupted in thunderous applause and cheers. I haven't been so moved in a while. After all, I grew up watching those 80's action classics and hold a special place in my movie freak heart for these guys. Can't wait for "EX2".

Haywire tulee jäämään kaiketi melko pienelle huomiolle täällä Suomessa, joka on kieltämättä sääli. Kyseessä on viihdyttävä, joskin totuttua (ainakin Medusan Verkkojen ja Vaarallisten Tehtävien jälkeen) hidastempoisempi agenttitrilleri. Pääosaan on löydetty vapaaottelijana kunniaa ja mainetta niittänyt Carano, joka on näyttelijänä käytännössä keltanokka, mutta vetää yllättäen roolinsa hienosti ja jopa palava pilke silmäkulmassa. Välillä leffaa katsoessa huomasin ajattelevani että nyt on Jolie saanut vakavan kilpailijan hallitsevan naistoimintasankarin tittelistä. Ohjaaja Soderbergh on jo totuttuun tapaan koonnut tähänkin filmiin melkoisen tunnetun näyttelijäkaartin ja vaikka McGregor onkin terässä leffan pahiksena, menee suurimman kunnian titteli silti Paxtonille, jota ei pahemmin ole aikoihin näkynyt valkokankaalla, sillä mies on ollut kiireinen Big Love-sarjansa kanssa. Ainoa pieni todellinen miinus menee musiikin käytölle, sillä Soderbergh käyttää nyt usein musiikkia joka ei kunnolla tue käsillä olevan kohtauksen tunnelmaa, joka kumminkin on nimenomaan elokuvamusiikin funktio, mutta jos tämä lopulta pienehkö seikka on ainoa oikea valittamisen aihe, niin hyvin huppu heiluu. Lähivuosien koviin agenttirymistelyihin tottuneet saattavat pettyä hitaaseen tahtiin, mutta avoimin mielin penkkiin istuutuvat saattavat löytää pienen toimintahelmen. Lisämainintana vielä, että leffan edessä näytettiin Expendables 2sen traileri ja kun leffan titteli räjähti roolituksen esittelyn päätteeksi kankaalle, koko teatteri puhkesi aplodeihin ja hurraa-huutoihin. Tämä oli kenties koskettavin hetki allekirjoittaneen leffafriikin muistiin, sillä olenhan sentään varttunut aikoinaan (ja edelleen!) katsoen näiden toimintatähtien klassikoita kultaiselta 80-luvulta. Kyllä kansa muistaa todelliset toiminnan sankarit.

Haywire at IMDb

Directed by Timo Vuorensola
Starring Christopher Kirby, Julia Dietze, Götz Otto, Udo Kier, Stephanie Paul, Peta Sergeant

When The Phantom Menace was announced and people knew that a new Star Wars trilogy was on the way, it was pure excitement. Lucas himself was going to write and direct the fucking thing which got fanboys doing goddamn backflips. Then the film opened and everyone came out thinking "That was it? Really, was THAT it?!" And rightfully so. The generated hype was far more fun than the film itself. Sadly, the same can be said about this Finnish effort, Iron Sky. When it was announced that the creators of amateur internet phenomenon Star Wreck: In The Pirkinning were making a tongue-in-cheek film about nazis on the moon, everyone went ape shit. Myself included. Déjà vu of The Phantom Menace came to mind when I exited the movie complex.

 Iron Sky looks absolutely gorgeous and the effects are on the level with any top Hollywood franchise but everything else is less than expected. Vuorensola does his best with the enormous project in hand but the finished product cannot escape the look and feel that he is still an amateur only this time with more money. His character direction is horrible and though this isn't a drama and it might not matter as much, it sadly ruins most punchlines since they're not delivered properly. Also whatever satire, political or otherwise, is being sought, it all fails because the script never elaborates them beyond the premises themselves. For example in Iron Sky Sarah Palin (or at least a character VERY much based on her) is the President Of The United States and that's it. There's no critical satire about her as a person or as a politician, at most only as a hard ball candidate running for a second term in office. Boring. Also just out of curiosity, when dealing with a racially themed film, why does it always have to be that a white woman falls for a black man? Why not a black woman falling for a white guy? Is that somehow politically incorrect? It'd sure as shit be at least something not seen in a long while. The only film which comes to mind where the pairing is the other way around is Lakeview Terrace, Patrick Wilson and Kerry Washington being the couple with Sam Jackson's character not condoning the relationship. So guess it is. Can you say "filmmaker's white guilt"?

 The nazis at least themselves have a few refreshing and amusing moments, thanks largely to a solid performance from Otto (Tomorrow Never Dies, Der Untergang) but then again B-movie legend Kier is a shallow cardboard character as the Führer of the moon. What a criminal waste. Iron Sky is only seldom as clever and funny as it wants to be and it feels like Vuorensola has forgotten the kind of humor and sincere silliness that made Star Wreck such a joy to watch. This film will no doubt be a cult hit at least here in Finland but personally I can't help but feel short changed. I admire that big, effect driven films are surfacing out here and that someone has the balls to do something different from the usual misery themed relationship dramas. It would still help that these films were made by professionals.

No niin, nyt se on sitten vihdoin ulkona. Se paljon puhuttu leffa natseista kuussa, jotka hyökkäävät maahan. Valitettavasti kyseisen Iron Sky-leffan tapauksessa ennalta rakennettu hypetys ja ehkä kaikkien aikojen paras juonisynopsis oli parempaa viihdettä kuin itse elokuva. Jotain mätää on Tanskan maalla oltava, jos viimeisin Twilight vakuuttaa enemmän. Leffateatterista tullessani mieleeni juolahti kuinka reilu vuosikymmen sitten ihmiset tekivät kärrynpyöriä ja takavoltteja kun mediassa julkaistiin tieto uudesta Tähtien Sota-trilogiasta. Fanit ympäri maailmaa laukesivat pöksyihinsä pelkästä ajatuksesta ja siitä että idean isä, George Lucas tulisi itse tekemään nuo elokuvat. Sitten ensimmäinen filmi, Pimeä Uhka (hiljattain uudelleen julkaistu teattereissa 3D-versiona) vihdoin saapui teattereihin ja mattimeikäläisten kuin kovien fanienkin reaktio oli vähintäänkin pettynyt. Iron Sky-elokuvan ympärille rakennettiin valtava internetin mainoskampanja ja vaikka leffa nyt näyttääkin silmää hivelevän hienolta kaikkine taistelukohtauksineen ja tehosteineen, ei siltä faktalta kumminkaan voi välttyä että se yksinkertaisesti ei toimi. Ainakaan läheskään niillä polttoraketeilla kuin olisi toivonut. Vuorensolalla on ollut käytössään massiivisesti enemmän hilloa kuin edellisessä Star Wreck-amatöörileffassaan, mutta se mikä on parannettu lavasteissa ja tehosteissa on menetetty huumorintajussa ja fiiliksessä. Kyse ei ole draamasta, mutta Vuorensolan amatöörimäinen ohjaus loistaa pahasti läpi etenkin henkilöohjauksessa, joka johtaa siihen että useat vitsit jäävät latteiksi huonojen näyttelijäsuoritusten takia. Elokuvan satiirikaan, poliittinen tai henkilökohtainen, ei toimi, sillä käsikirjoitus ei uskalla kritisoida kohteitaan lähtökohtaa pidemmälle. Natseja itseään ei mielestäni voi tähän laskea, sillä he ovat aivan liian helppo maali. Näissä rasismiteemaisissa leffoissa ihmetyttää myös kuinka poliittinen korrektius toteutetaan mustan miehen valloittamalla valkoinen nainen. Siis miltei poikkeuksetta. Onko jotenkin epäkorrektia jos tummaihoinen nainen rakastuisi valkoiseen mieheen? Jos jotain, se olisi ainakin vaihtelua. Taitaa elokuvantekijöitä vaivata "valkoisen miehen syyllisyydentunto". Tunnen kuinka nytkin joidenkin lukijoiden hampaat alkavat hiertää kun mahdollisesti ajattelette että "saako tuollaista edes lukea ilman että tuntee olevansa rasisti?" Mitä vielä itse elokuvaan tulee, niin on toki hienoa että suomalaisessa mittakaavassa tällaiset huolettomat tehosteleffat nostavat päätään kaikkien masennusta ja tunteetonta seksiä käsittelevien rividraamojen joukossa, mutta asiaa ei ainakaan pahentaisi jos asialla silti olisivat ammattilaiset.

Iron Sky at IMDb

Directed by Bill Condon
Starring Robert Pattinson, Kristen Stewart, Taylor Lautner, Billy Burke, Ashley Greene, Peter Facinelli, Maggie Grace, Sarah Clarke, Michael Sheen

The third part (Eclipse) of this controversial saga showed signs of improvement which wasn't much though considering the absolutely horrible quality of the first two entries. Now comes Breaking Dawn, the last of the books to be adapted, which has been split into two films in order to cash in on the sixpack drooling teen girls and *shivers* "Twilight-moms".

 Good news is that like Eclipse, Breaking Dawn, part 1 is nowhere near the badly acted, written and directed torture of the first two films Twilight and New Moon. Bad news is that the good material only kicks in after the first hour which is spent entirely on the soapy and cheesy wedding of Edward and Bella followed by the equally cheesy honeymoon on a secret island off the coast of Brazil. The whole first hour could've been edited down to 20 minutes but the teens need their bad romance. As the film draws nearer to the end it becomes more intense (including the best scene in the saga so far as the wolves have a battle of will by the lumber yard) but also wackier and wackier (imprinting, human-vampire pregnancy [on a relative subject: how does an essentially dead vampire without blood pressure get a hard-on?!] etc). And the less said about the name of Edward and Bella's baby, the better.

 Oh and by the way, all of you who truly hate Twilight with a vengeance and thought that these two films would be the end.. think again. Summit, the production company behind the series was recently bought by a bigger studio and why? You guessed it, in order to make more Twilight movies. But how can that be, there're no more books, right? Well, money talks in Hollywood and as long as there are teens throwing cash at this cow, they will figure out something. Sorry.

Twilight-saaga on edennyt neljänteen ja viimeiseen osioon. Tavallaan. Tämäkin oli, Harry Potterin tapaan, pakko katkoa keskeltä, jotta studio pystyy rahastamaan kahden leffan edestä. Hyvä uutinen on ettei Aamunkoi osa 1 ole läheskään samaa kuraa kuin sarjan kaksi ekaa filmiä, Houkutus ja Uusikuu, vaan edes karvan verran kiintoisampi kuten edellinen elokuva, Epäilys. Huono uutinen onkin sitten että laadukkaampaan materiaaliin päästään vasta noin tunnin jälkeen, sillä tämä aika vietetään seuraten Edwardin ja Bellan ylisiirappisia ihQ-häitä ja tämän jälkeen yhtä mautonta kuherruskuukautta salaisella saarella Brasilian edustalla. Koko ensimmäisen tunnin olisi voinut kivuttomasti kiteyttää 20 minuuttiin, mutta ei, pitää tarjoilla siirappi siirappina epätoivoromantikoille. Loppua kohden naruista saadaan paremmin kiinni ja elokuva liikkuu eteenpäin tarjoten jopa koko saagan tähän asti energisimmän kohtauksen kun sudet ryhtyvät keskenään tahtojen taistoon (kuvassa). Toki loppuosaankin mahtuu kaikkea pikkuhölmöä ("leimautumista", ihmis/vampyyriraskaus [miten ihmeessä käytännössä eloton ja näin ollen verenpaineeton vampyyri voi saada stondiksen?!]), mutta homma pysyy silti pinnalla ja Avatar-tyylin lopetus herättää jopa pientä mielenkiintoa viimeistä osaa varten. Sanon toki "viimeistä" hypoteettisesti, sillä nämä leffat tuottanut Summit-studio ostettiin hiljattain varta vasten, jotta uusi omistaja voisi mahdollisesti tuottaa vielä lisää näitä rainoja. "Mutta kuinka?" joku saattaa kysyä, sillä loppuivathan kirjat Aamunkoihin. Noh, eipä tuo ole aiemminkaan ollut Hollywoodin ongelma. Niin kauan kuin rahaa virtaa sisään, niin raha.. eikun hätä keksii keinot.

The Twilight Saga: Breaking Dawn - Part 1 at IMDb

Directed by Matthijs van Heijningen Jr.
Starring Mary Elizabeth Winstead, Joel Edgerton, Eric Christian Olsen, Ulrich Thomsen, Adewale Akinnuoye-Agbaje, Trond Espen Seim, Jørgen Langhelle

I don't think anyone was asking a sequel of any kind to John Carpenter's horror classic of the same name from 1982. Nonetheless here we have a prequel and though it doesn't hold a candle to the original by any means, the film does have it's gruesome moments. Most important points are that The Thing prequel pretty much stands on it's own and has as fresh ideas as it can and doesn't ruin the original by giving away too much of Carpenter's masterpiece.

 One of the biggest problems is that if you've seen the original, you know how the prequel will (or has to) turn out. Like the Star Wars prequels which only connected the dots left open by the original trilogy. What's important then is how it plays out. Winstead is not miscast nor does she a bad job, but the original had an all male cast which worked perfectly for it and honestly there's no reason why that wouldn't have been the case here. This film didn't need a Ripley of it's own but maybe this decision came out of the current politically correct climate. Another problem is that The Thing prequel plays like a modern slasher movie. Most of the time is spent lurking slowly down ominous corridors with the flame thrower waiting for the monster to jump out. The original film didn't use much of these simple and cheap scare tactics but it didn't really need to. The script was better, the cast was great and like Carpenter rightfully said himself, it is the best film of his career. I'm not saying the prequel is the total opposite, it's not, but as a die hard fan of the original one just cannot feel but a bit disappointed.

 Also shame Dennis Storhøi pulled out of the project shortly before filming. He was the best thing in John McTiernan's The 13th Warrior (1999) and this would've been his first Hollywood film since then. I would've loved to have seen him in this.


Tämä elokuva edeltää John Carpenterin (Halloween, Usva) vuonna 1982 ohjaaman, samannimisen kauhuklassikon tapahtumia. Hyvää tässä leffassa on, että liikkeellä ollaan pääasiassa uusilla ideoilla ja vieläpä niin etteivät ne pilaa alkuperäisen elokuvan nerokkuutta ja tapahtumia. Tässä on siis lähdetty selvittämään katsojalle mitkä tapahtumat johtivat tilanteeseen, josta Carpenterin filmi käynnistyy. Yleensä - ja etenkin kauhussa - ei ole viisasta kertoa ja näyttää välttämättä kaikkea, sillä se mitä et näe on miltei aina aidosti pelottavampaa kuin se mitä väännetään rautalangasta, mutta kyseisessä filmissä tapahtumat etenevät luontevasti ja mukaan on luotu muutama aidostikin ahdistava idea. Winstead (Scott Pilgrim vs. The World) on pääosassa hyvä eikä ole väärässä elokuvassa, mutta Carpenterin elokuvassa oli kokonaan miehistä koottu roolitus ja se toimi leffan eduksi, eikä ole mitään syytä uskoa etteikö sama olisi toiminut nytkin. Tämä leffa ei olisi tarvinnut omaa Ripleytä. Liekö poliittinen korrektius taustalla vai aito idea, emme saa koskaan tietää. Toinen ongelma on että tämä esiosa on tehty modernin viiltäjä-genren ehdoilla. Aitoa jännitystä ei luoda kunnolla ja filmi taantuu pian hiipimiseen kolkoilla käytävillä odotellen minkä nurkan takaa önkkimönkki hyppää seuraavaksi. Eli summattuna ihan okei kauhurymistely, mutta alkuperäinen on aina alkuperäinen. Nuoret eivät välttämättä ymmärrä tätä ennen-kaikki-oli-paremmin-mentaliteettia, mutta se valkenee kyllä aikanaan kun joku alkaa 15-20v kuluttua ideoimaan modernia jatko-osaa heidän nyt rakkaalle ja ajan mittaan miltei pyhäksi muodostuvalle ihQ-suosikilleen.

The Thing (1982) at IMDb

The Thing (2011) at IMDb