Directed by Martin McDonagh Starring Colin Farrell, Sam Rockwell, Christopher Walken

The plot synopsis of a dog kidnapping of a mob boss sounds like a delicious starter for a crime comedy from the director of the brilliant In Bruges, but the film is anything but. Seven Psychopaths is just pointless and not least because the cleverness of playing with film clichés becomes dull very fucking soon. Why does every "clever" film nowadays wanna be Scream?

Seitsemän Psykopaattia omaa herkullisen lähtökohdan rikoskomedialle: kourallinen pikkusekoja kidnappaa mafiapomon koiran. Siihen hienoudet sitten jäävätkin, sillä käsikirjoitus on käsittämättömän laahaava ja suorastaan mitäänsanomaton, sillä filmikliseille nauramisen varaan rakennettu nokkeluus kuivuu kasaan hyvin pian. Miksi jokainen "nokkela" käsikirjoitus nykyään haluaa olla Scream? Paljon tapahtuu, mutta ei minkään rakentavan takia. Tämä jatkotyö mahtavan Kukkoilijoiden ohjaajalta jää valitettavan ontoksi.

Seven Psychopaths at IMDb

Directed by Marc Forster Starring Brad Pitt, Mireille Enos, Daniella Kertesz

The production of WWZ was plagued with problems and for a time the film was labelled a flop even before it entered post-production, a phenomenon I simply don't understand. The result is a heavily entertaining zombie romp which, though completely lacks gore, is still furious and deserves it's place among great zombie flicks. Especially scenes of the undead fiercely climbing walls in Israel or breaking out mid-flight are executed with such force that you cannot help but notice you were holding your breath for most of the time.

World War Z kärsi useista vastoinkäymisistä tuotannon aikana ja leimattiin nettiyhteisöissä flopiksi jo kauan ennen valmistumistaan. Ilmiö, jota en yksinkertaisesti ymmärrä. Eikö jumalauta järkikin sano, että leffa on paska vasta kun sen on katsonut ja todennut huonoksi?! Oli miten oli, lopputulos on joka tapauksessa erittäin viihdyttävä ja vaikka elokuvassa ei ole tippaakaan gorea, niin tunnelma on koko ajan katossa ja filmi etenee säälimättä sataset lasissa. WWZ ansaitsee paikkansa hienoimpien zombie-rainojen joukossa ja etenkin kohtaukset joissa elävät kuolleet kiipeävät kasoissa Israelin turvaseinämää tai pääsevät valloilleen kesken lennon, ovat niin raivoisaa katsottavaa ettei auttanut kuin huomata pidättävänsä hengitystä.


World War Z at IMDb

Directed by Tom Tykwer & The Wachowski Siblings Starring Tom Hanks, Halle Berry, Jim Broadbent

Cloud Atlas requires your full attention or you'll find yourself lost within the first five minutes. It's a complex collection of stories spanding across centuries and deals with immortal themes such as love, life and death. You have to applaude the trio behind the film for taking on a massive task like this even though at times the film seems pointless and thinks it's cleverer than it really is. The latter being a feature sadly identifiable with the Wachowskis. Nobody likes a show off. The fourth statue comes purely for the balls to make the project.

Pilvikartasto on elokuva, joka on tehty ajatuksella ja sitä se vaatii myös katsojaltaan. Kyseessä on massiivinen projekti, joka käsittelee kuolemattomia perusteemoja aina elämästä kuolemaan. Tarina ulottuu halki vuosisatojen ja näyttää ihmiskohtaloita, jotka ajasta huolimatta ovat linkitettyjä toisiinsa. Neljäs patsas tulee puhtaasti siitä, että tekijöillä on ollut kasseja lähteä kasaamaan näin vaativaa projektia, vaikka ajoittain se tuntuukin turhan päämäärättömältä ja mukanokkelalta, joista jälkimmäinen on Wachowskeille valitettavan tuttu ominaisuus. Kukaan ei pidä leveilijöistä.

Cloud Atlas at IMDb

Directed by Bryan Singer Starring Nicholas Hoult, Eleanor Tomlinson, Ewan McGregor

Nowadays when a film's quality is measured by it's box office success (how fucking smart is that?!), Jack the Giant Slayer (a reimagining of the Jack and the Beanstalk fairy tale) received a bad wrap for it's less than impressive performance. This is unfair. Singer once again proves (along with Valkyrie) that even at his "worse" he can still push out a decent action adventure which has good charm and great actors (Stanley Tucci, Bill Nighy, Ian McShane etc.) slumming it.

Nykyaikana kun elokuvan laatu mitataan sen tuotoilla (todella fiksua?!), jäi tämä satuelokuva ikävästi kriitikoiden ja ennakkoluuloisten katsojien hampaisiin. Myönnettäköön, että vaikkei kyseessä ole mikään mestariteos niin Jack the Giant Slayer (vapaa tulkinta klassisesta Jaakko ja Pavunvarsi-sadusta) on silti Singerille tyypilliseen tapaan viihdyttävä, vilpittömän charmikas ja roolitettu pätevillä sivuosilla.

Jack the Giant Slayer at IMDb

Directed by Peter Jackson Starring Martin Freeman, Ian McKellen, Richard Armitage

Now that the LOTR trilogy has become this almost mythic thing, filming of The Hobbit was only a matter of time but perhaps exactly for that reason the end result feels somehow forced and more like a product than a work of passion, which the first trilogy was. An Unexpected Journey is by no means a bad film and Freeman, with his impeccable comedic timing, is a joy as always but crucially some of the inspired magic is still missing.

Nyt kun Taru Sormusten Herrasta-trilogia on saavuttanut lähes myyttisen maineen, oli Hobitin filmaaminen edellä mainitun menestyksen vakuumissa vain ajan kysymys. Ensimmäinen elokuva uudesta trilogiasta ei ole missään mielessä huono tekele, mutta tuntuu silti paikoin väkinäiseltä ja enemmän tuotteelta kuin elokuvantekemisen intohimolta. Taika on heikentynyt. Onneksi Bilbon roolin perinyt Freeman on yhtä riemukasta tuijotettavaa kuin muissakin proggiksissa.

The Hobbit: An Unexpected Journey at IMDb

Directed by Pete Travis Starring Karl Urban, Lena Headey, Olivia Thirlby

Many must've had doubts about a new Dredd film which speaks volumes of the reputation Stallone's version from 1995 has, but Dredd is wildly entertaining, fittingly violent and made with genuine inspiration since they clearly were not operating with a huge budget. It's also interesting how much this film bares resemblance storywise to another low budget actioner Serbuan Maut (The Raid: Redemption).

Monia sarjiksen faneja, joilla on ollut muistissa Stallonen pahamaineinen versio vuodelta 1995, on varmasti jännäkakattanut uutinen tästä filmistä, mutta lopputulos on melko universaalisti rakastettu ja jo nyt kulttimaineesta nauttiva toimintaelokuva. Dredd on visuaalisesti kekseliäs, anteeksipyytelemättömän ultraväkivaltainen ja muistuttaa tarinaltaan hämmästyttävän paljon toista kiiteltyä toimintaleffaa The Raid: Redemption.

 Dredd at IMDb

Directed by J.J. Abrams
Starring Chris Pine, Zachary Quinto, Zoe Saldana, Benedict Cumberbatch, Simon Pegg, Peter Weller, Alice Eve, Bruce Greenwood

In my humble opinion, the 2009 Star Trek was the best film that year and surprised a lot of people by how strong a movie Abrams had created, since let's be honest, after the modest disappointment that was Mission: Impossible III, it was understandable if no-one was expecting much.

 Star Trek as a franchise had been in a state of crisis for a while with the latest TV shows not finding their audiences and the mysterious box office failure of Next Gen's last film Star Trek Nemesis (which I still think is a great film). Then Abrams came along and did what I guess was inevitable: he rebooted the whole fucking thing. Kind of. By creating an alternative timeline he at once managed to respect what had come before while still taking the series in a whole new direction. The gamble paid off and now we've arrived to the sequel for a reboot. Sounds horrible when you say it like that but Into Darkness delivers. This is largely thanks to Cumberbatch's powerhouse performance as "John Harrison". The quotes are in order but the reason will escape anyone who has yet to see the film OR is utterly unfamiliar with the franchise. In any regard, his performance is so strong that comparisons to the brilliance of Ledger's work as The Joker are justified. It also warms my 80's heart to see Weller back in real action with something constructive to do and not just as a who-gives-a-shit supporting character.

 Admittedly the romantic storyline between Spock and Uhura is left even more uninteresting than before and there doesn't seem to be as many solid ideas for the beloved crew of the Enterprise. For instance Chekov just pretty much hangs around Engineering for the duration and is given nothing interesting to do. With these excetions Star Trek Into Darkness is a solid addition to the evolving world created by Roddenberry back in the 1960's. Star Trek is alive and well.

SINIVALKOISILLE
Omasta mielestäni vuoden 2009 reboottaus Star Trek oli vuoden kovin elokuva tai aivan vähintään positiivisin yllättäjä. Se oli tarpeellinen lisäys Star Trekin maailmaan, sillä viimeisimmät tv-sarjat eivät olleet löytäneet yleisöään ja koko homma oli uhkaavasti kuivumassa kasaan. Sitten tuli Abrams ja toimitti ulos elokuvan joka oli tuore, energinen ja silti kunnioittava kaikkea sitä kohtaan mitä oli tullut jo aiemmin. Nyt tulee rebootin jatko-osa, joka kuulostaa paperilla huonommalta kuin todellisuudessa. Into Darkness on raivolla etenevä, tummissa sävyissä elävä huomion arvoinen elokuva, joka ansaitsee vilkaisun jo Cumberbatchin voimakkaan ja ikimuistoisen suorituksen ansiosta. Mies riehuu leffan pahiksena sellaisella näyttelijän antaumuksella, että vertaukset Ledgerin heittäytymiseen Jokerina ovat oikeutettuja. Sarjan fanit todennäköisesti saavat rahoilleen vastinetta, sillä historia tekee hienovaraisesti ja etäältä sitä mitä sen aina sanotaan tekevän. 80-luvun lapsena on myös sydäntä lämmittävää nähdä Peter "RoboCop" Weller pitkästä aikaa kunnon roolissa surkeiden sivuosien sijaan. Pieniä ongelmia filmissä ilmenee Spockin ja Uhuran romanssin ollessa vielä turhempi kuin ekassa osassa ja myös koska tuntuu ettei kaikille avainhahmoille ole keksitty kiinnostavaa tekemistä. Esim. Chekov vain juoksee huolestuneena konehuoneessa ilman sen kummempaa suuntaa. Näistä huolimatta Into Darkness on arvokas lisäys Roddenberryn 60-luvulla luomaan ja alati kehittyvään maailmaan. Star Trek on elossa ja voi hyvin.

Star Trek Into Darkness at IMDb

Directed by Shane Black
Starring Robert Downey Jr., Gwyneth Paltrow, Don Cheadle, Guy Pearce, Rebecca Hall, Ben Kingsley, James Badge Dale, Jon Favreau

With Iron Man 3, the franchise becomes the perfect example on how important a director's touch on material can be. Favreau who directed the first two films is now only on producer duties in addition to once again playing Stark helper, Happy Hogan. Shane Black who also wrote the movie, now sits in the director's chair and the change in tone can not be denied. Favreau directed the first installments with a certain ease and playful touch with a strong understanding of how to perfectly combine quality acting, action and pace. Shane Black, while he does a solid job, is much more all over the place in terms of pace and as a result Iron Man 3 doesn't really move along nearly as smoothly as the previous Stark adventures and at times almost even feels like any other kick ass action flick. The first rule of action movies is to not rely only on the story but the perfect marriage of story AND appropriate presentation. Normally this wouldn't bother but damnit, this is fucking Iron Man. It shouldn't be generic by any terms. EVER.

 Luckily this pretty much sums up the films shortcomings. The action of Iron Man 3 is mostly (and especially in the last reel) so massive, epic and gorgeous that it almost eclipses the scale of The Avengers. Downey Jr. continues to win over audiences with his effortless charm and understanding of the material at hand. Kingsley turns in his most joyous performance in years after routine baddie roles in films such as Thunderbirds and Prince Of Persia while Pearce obviously lets equally loose and has endless fun with his treacherous Aldrich Killian.

 Shame then about Shane Black's inexperience with pace and panache as the man calling the shots. This does actually come somewhat as a surprise as he's written some of the most joyous action movies of all time like Lethal Weapon, The Long Kiss Goodnight and The Last Boy Scout. Oh, and just as it has been with other Marvel flicks, remember to stick around after the credits.

KITEYTETTYNÄ SINIVALKOISILLE
Iron Man 3 nostaa hieman yllättäen pintaan ohjaajan tärkeyden löytää ja ymmärtää materiaalin tahti ja sulava toteutus. Tässä filmissä kaikki on näennäisesti kohdallaan. Toiminta on upeaa ja ajoittain jopa niin massiivista, että se meinaa jättää Kostajien eeppisen skaalan varjoonsa. Downey Jr. on edelleen mahtava, charmantti Tony Stark ja pahisten rooleissa komeilevat luonnenäyttelijät Kingsley ja Pearce irrottelevat sielujensa kyllyydestä. Tarina on nokkela ja muutamat yllättävät käänteet on toteutettu täydellisesti. Ainoaksi ongelmaksi nousee ohjaajan vaihtuminen kahdesta edellisestä osasta. Kaksi aiempaa rymistelyä ohjannut Favreau on jättäytynyt Happy Hoganin sivuroolinsa lisäksi tällä kertaa vain tuottajan jakkaralle ja puikoissa on ohjaajana kohtalaisen kokematon Shane Black, joka on myös kirjoittanut elokuvan. Hänet tunnetaan lähinnä nokkelana ja äärimmäisen taitavana toimintaklassikoiden (Tappava Ase, The Long Kiss Goodnight, Viimeinen Partiopoika) rustailijana. Siksi onkin hienoinen mysteeri kuinka Favreaun viitoittama tyylitaju ja tarinankerronnan sulavuuden ymmärrys ovat nyt poissa ja Black ohjaa tarinaa eteenpäin hieman töksähdellen ja rönsyillen. Kokonaisuus kärsii tästä hieman, sillä vaikka itse tarina toimii niin kyseessä on silti edelleen toimintaleffa ja se ei koskaan toimi ainoastaan tarinan, vaan kriittisesti myös asiaan kuuluvan esillepanon ehdoilla.

Iron Man 3 at IMDb