Directed by Eli Craig
Starring Alan Tudyk, Tyler Labine, Katrina Bowden, Jesse Moss, Philip Granger

The most inspired horror comedy in recent memory. A bunch of high scoolers profile two gentle hillbillies as serial killers and what ensumes is a string of hilarious misunderstandings and gory deaths. The film somehow reminds me of Evil Dead 2 in terms of it's twisted sense of humor and even the quirky execution of the scenes. And that's about as high a compliment one can give to a film of this genre. Labine and the always reliable Tudyk (Firefly, Transformers: Dark Of The Moon) are outstanding as the misunderstood guys on vacation in their summer cottage. Director Craig is definitely a talent to keep an eye on because with Tucker & Dale he has created, seamingly very easily, a working symbiosis of horrible deaths and comedy. A true gem among the countless remakes, boring sequels and reboots the horror genre has been reduced to in the past decade.

Tucker & Dale vs. Evil on meillä Suomessa suoraan kiekolla (kulttuuririkos!) julkaistu kauhukomedia kahdesta takametsien heinähatusta, jotka joutuvat vilkasmielikuvituksellisten koululaisten profiloimiksi hulluiksi murhaajiksi. Tästä seuraa riemukas ja verinen joukko väärinkäsityksiä ja kuolemia, joiden ääressä ei voi kuin vuorotellen olla monttu auki ja nauraa kippurassa. Pääosat Labine ja aina luotettava Tudyk (TV:n Firefly ja Transformers: Kuun Pimeä Puoli) ovat mainioita hellyttävinä ja väärin ymmärrettyinä ystävyksinä ja ohjaaja Craigia kannattaa silmäillä tulevista julkaisuista, sillä mies demonstroi massiivista lahjakkuutta tällä helmellä, joka valitettavasti ei taatusti tule saamaan ansaitsemaansa huomiota.

Directed by Duncan Jones
Starring Jake Gyllenhaal, Michelle Monaghan, Vera Farmiga, Jeffrey Wright, Michael Arden, Russell Peters

Holy fuck. This brilliant thriller came straight out of nowhere. I loved this movie. The only reason I don't award Source Code with five statues is the very end of the movie. It's not bad by no means but could've been better in my humble opinion by just cutting it a bit shorter. I think I'm not spoiling the movie to anyone if I say the film should've ended on the frozen moment. It would've ended it on a down note but the movie would've had such a beautiful ending. Look, in the end this doesn't matter so much anyway because Source Code is still a movie that grabs your attention from the get go and keeps throwing enough interesting twists and even solid character development to keep you nailed to your seat. The basic premise alone is fresh and brilliant. Gyllenhaal plays a soldier who, thanks to the miracles of modern technology, has to relive a terrorist attack until he's figured out who is behind it and how to prevent it. Next to Inception and Limitless, Source Code is the most clever action thriller to come out in years. A special mention has to given for Chris Bacon who composed the film's magnificent score. Who is this guy and why the hell hasn't he done more big films?! Listen to the music of this film and give this guy more gigs, stat! Seek Source Code out, now!

Source Code on toimintatrilleri joka tuli kuin tyhjästä ja teki helvetinmoisen vaikutuksen. Gyllenhaal esittää sotilasta, joka uuden teknologian takia/ansiosta joutuu elämään terrorihyökkäyksen uudelleen ja uudelleen, kunnes on löytänyt sen tekijän ja keksinyt keinon estää sen tapahtumisen. Kuulostaa kaukaa haetulta, mutta se ei oikeasti ole olennaista elokuvaa katsoessa. Ohjaaja Jones (Moon) on luonut filmiin miltei käsinkosketeltavan tiiviin tunnelman ja nerokas käsikirjoitus heittää vähän väliä uusia, kekseliäitä ideoita myllyyn ja onpahan sivussa ollut aikaa kehittää henkilöhahmojakin! Aivan helvetin hyvä leffa. Ainoa syy miksen anna täysiä patsaita on leffan loppu, joka olisi voitu lyhentää lopettamalla se aiempaan, kenties hieman masentavampaan, mutta kauniimpaan kohtaan. En spoilaa leffaa keneltäkään, jos sanon että mielestäni filmin olisi kuulunut loppua "pysähtyneeseen hetkeen". He ymmärtävät mistä puhun, jotka ovat nähneet. Vielä erityinen maininta on annettava elokuvan musiikin säveltäneelle, käytännössä täysin tuntemattomalle Chris Baconille. Source Coden musiikki on upeaa kuunneltavaa. Antakaa tälle jäbälle lisää isoja leffoja sävellettäväksi, nyt!

Directed by Bobby & Peter Farrelly
Starring Owen Wilson, Jason Sudeikis, Jenna Fischer, Christina Applegate, Nicky Whelan, Richard Jenkins, Stephen Merchant

Well, the Farrelly brothers finally managed to bring up a film that is almost as good as their first films Dumb & Dumber and There's Something About Mary. Granted, Shallow Hal was hilarious as well. Owen and Sudeikis (to whom I've really taken a like into) play two men living in boring marriages until their wives decide to give them "hall passes", the freedom to do whatever they wish for a week without the restraint of marriage. With a lesser duo this might have failed miserably but Wilson and Sudeikis are brilliant and there are plenty of shamelessly hilarious gags to keep you grinning. At least I found myself laughing every five minutes and to me, that's a hell of a good ratio. Plus there's Stephen "UK's The Office" Merchant and Whelan's gorgeous tits. Hey, I'm just a regular guy. Deal with it.

Farrellyn veljekset pääsivät vihdoin alku-uransa huippuleffojen Nuija Ja Tosinuija ja Sekaisin Marista tasolle. Okei, myös Hal Ja Iso Rakkaus oli pätevä komedia. Enivei, Wilson Ja Sudeikis esittävät tylsissä avioliitoissa rypeviä heppuja, jotka saavat vaimoiltaan viikon lupalapun rellestää ilman avion asettamia esteitä. Tylsemmän pääosaduon käsissä tämä olisi kaiketi luhistunut kasaan, mutta Wilson ja Sudeikis ovat hyvässä terässä ja käsikirjoitus on ainakin omasta mielestäni kenties hauskin sitten Kauhean Kankkusen. Alapäähuumoria riittää ja taidesnobien kannattaa suosiolla karttaa kaukaa. Lisäksi mukana on legendaarinen Stephen "Konttori" Merchant ja Whelanin upeat tissit.

Directed by Ville Jankeri
Starring Eero Milonoff, Niilo Syväoja, Jussi Nikkilä, Marjut Maristo, Veera Tapper, Tytti Junna, Ylermi Rajamaa

It seems to be nearly impossible for Finnish filmmakers to put out a lavish and blatant comedy. Even a film like Pussikaljaelokuva (internationally The Six-Pack Movie) which showcases the day of three out of work boozers just hanging out about town doesn't have the balls to be outright funny. Then again, that may not have been the intention in the first place and I might be wrong but it is just so frustarting that if I want to see a good comedy, I always have to turn to foreign films. The last outrageous comedies in this country were made by Pertti "Spede" Pasanen and his friends and later by a comedy group called Kummeli. Sure their films were dumb and perhaps closesd parallel to early Adam Sandler films but at least they were honestly funny.

The screenplay from the novel by Mikko Rimminen is humorous but the dialogue in the film tastes calculated and the style of it is ripped from Tarantino (meaning the characters just sit down and talk cooly about random everyday stuff and not about things that would lead to character or plot development). 

The execution of the material at hand and the portayal of the characters mirror the whole piece unintentionally bad since the three guys are not particularly interesting (with the exception of Milonoff who really goes all out with his loser Henninen) and more criminally nothing really happens in the film. I can see why people here are most likely going to like this film and make it a hit domestically, but I personally was left hoping for more. Of everything. Especially sincere laughs which this film tries to offer but fails for the most part because the punchlines are calculated and obvious and thus often hollow. Still, I'm in no way pissed for having seen this. Pussikaljaelokuva is just a typical Finnish effort which sadly once again means that it's good but not great.

KITEYTETTYNÄ SINIVALKOISILLE
Pussikaljaelokuvalla olisi ollut niin mehukkaat mahdollisuudet olla ensimmäinen oikeasti räävitön komedia sitten Kummeli Kultakuumeen (Napapiirin Sankarit oli edellinen yritys ja se tuli lähemmäs onnistumista, mutta senkin elokuvan ainoa oikeasti hauska suoritus tuli Kari Ketosen sivuroolista ja se oli aivan liian vähäinen valo sen kokoisessa filmissä), mutta jokin kotimaisten elokuvantekijöiden pakkotaiteen hakuisessa psyykkeessä kai vain estää sen toteuttamisen. Komedia on toki hankalin osa-alue, sillä ihmisten huumorintaju on niin radikaalisti yksilökohtaista. Se mikä on vilpittömästi huvittavaa yhdelle aiheuttaa vain haukotusta toiselle. Toki räävitön komedia ei välttämättä ole ollutkaan se haluttu lopputulos tässä projektissa, mutta itseäni ainakin usein turhautti tätä leffaa katsoessa, sillä paljon siihen on kumminkin tungettu huvittavaksi tarkoitettuja skenaarioita ja dialogia, mutta kun ne vain eivät toimi kunnolla. Tilaisuuden haaskaus on se ärsyttävin elementti Pussikaljaelokuvassa. Ikään kuin ideoita olisi ollut, mutta sitten pupu olisi loikkinut pöksyyn. Ei myöskään auta että leffan kolme päähahmoa eivät ole järin kiinnostavia (lukuunottamatta Milonoffia, joka aidosti saa ajoittain Henniseensä välinpitämättömyyden riemua ja rehellistä mulkkumaisuutta) kuten eivät ole sivuosatkaan. Tässä on kaikki jäänyt vähän puolitiehen, sillä ajatelkaapa elokuvaa jossa kolme työttömyyskorvauksilla pussikaljaa vetävää lusmua olisivat joutuneet oikeasti räävittömään seikkailuun täynnä hölmöä huumoria ja riemukkaita käänteitä ilman sen suurempaa filosofoimista. Se olisi varmasti ollut älykkyysosamäärältään vähäisempi tekele, mutta ainakin vilpittömän todennäköisesti hauskempi ja viihdyttävämpi. Itse ainakin olisin nähnyt jälkimmäisen paljon mielummin. Pussikaljaelokuva tippuu siihen samaan lokerikkoon kuin niin monet kaltaisensa, eli se on hyvä olematta loistava.

Pussikaljaelokuva at IMDb

Directed by Neil Burger
Starring Bradley Cooper, Abbie Cornish, Robert De Niro, Anna Friel, Tomas Arana, Johnny Whitworth

Easily one of the perkiest and freshest thrillers I've seen in a while. A clear step up for De Niro as well who has really let his legendary standards down in the last decade or so. Seriously, what happened? The guy was known for having impeccable taste when it came to picking out good projects. Then came misfires like Showtime, the Meet The Parents sequels and Righteous Kill. Meh. Just wondering. Anyway, Limitless is the latest vehicle for Cooper to showcase his natural talent and charisma. He plays Eddie Morra, a down on his luck writer and a borderline loser who gets a hold of a mysterious pill which allows him to access the entire potential of his brain. He finds himself being capable of doing practicly anything but since nothing good in this life comes for free, Morra soon notices there are other interested parties and huge, dangerous powers to be in the game. For a guy named after fast food, Burger keeps the whole thing well in hand and the film is visually interesting and inventive almost to the point where you'd expect it to have been directed by Nevaldine/Taylor (Crank). A firework of a film and most likely the most interesting concept you're going to see for a while.

Kevyesti yksi lähiaikojen kiinnostavimmista trillereistä. Limitless, eli suomalaisittain Rajaton kertoo riutuvasta kirjailijasta, Eddie Morrasta (Cooper), jolle tarjoutuu päivänä eräänä mahdollisuus kokeilla mysteeristä pilleriä joka avaa hänen aivojensa täyden potentiaalin ja Morra äkkiä huomaakin olevan kykeneväinen miltei mihin tahansa. Kuten aina, mikään liian hyvä ei voi olla totta ja pian hän huomaa taustalla hyörivän vaarallisia, vaikutusvaltaisia tahoja ja muita vähemmän isokenkäisiä jotka puolestaan haluavat oman osuutensa. Cooper on ollut todella karismaattinen kaveri jo Alias-sarjan roolistaan lähtien ja koska mies on myös aidosti hyvä näyttelijä, en voisi olla onnellisempi hänen menestyksensä puolesta. Limitless on todella onnistunut elokuva ja pikaruoan mukaan nimetty ohjaaja Burger pitää narut tukevasti käsissä ja leikkii vielä elokuvan visuaalisen ilmeenkin kanssa erittäin onnistuneesti. Suosittelen lämpimästi. Tulet tuskin toviin näkemään toista näin kekseliästä ja hienoa jännäriä.

Limitless at IMDb

Directed by Catherine Hardwicke
Starring Amanda Seyfried, Shiloh Fernandez, Max Irons, Virginia Madsen, Gary Oldman, Billy Burke, Julie Christie, Lukas Haas

Much like Chris Columbus was hired to duplicate the success of Harry Potter with Percy Jackson, now Hardwicke is trying to give us another Twilight. She succeeds too if you consider how staggeringly superficial and stupid this film is. The senior members of the cast (Oldman & Christie) try their best with the runny shit (aka the script) they are handed with but the younger stars don't even bother trying to act in their leading roles. Oh no no, their job is not to act but to just look good and flirt with each other as if that could be called character development. Red Riding Hood is basically shit wall to wall because it's origins are rotten to the core even before it starts. You know that the film was made with the intention of creating another shallow and cheesy teenage block buster franchise. It's all bullshit and literally the only good things are Oldman and Christie but even their presence isn't even nearly enough to lift this shit out of it's pretentious, greedy swamp.

And please do yourself a favor and stay away from the "making of" material. I found myself trying to grab something heavy which to chug at my TV when Hardwicke came on with her I-just-took-the-greatest-ever-sunday-morning-shit smile and started boasting how things in the movie get hot and steamy. Jesus! Fuck! Catherine, you're not a teenager anymore. Stop acting like one.

Aivan kuten kaksi ensimmäistä Harry Potteria ohjannut Chris Columbus palkattiin kopioimaan edellisen sarjan menestys kehnoon Percy Jackson-leffaan, on Hardwicke nyt tyrkyttämässä meille uutta Twilightia. Tavallaan hän onnistuukin siinä, sillä Red Riding Hood on rehellisesti sanottuna yhtä tönkkö, typerä ja mauton kuin esikuvansakin. Ainoat valopilkut ovat veteraaniammattilaiset Oldman ja Christie sivuosissa, mutta kun tullaan nuoriin pääosiin he eivät edes vaivaudu yrittämään vakavaa näyttelemistä. Miksi heidän toisaalta tarvitsisikaan? Kukkaroillaan nämä leffat palkitseville teineille riittää että leffassa on söpöjä kundeja ja kauniita kissoja, itse elokuvalla kun ei ole merkitystä ellei se toki ihanteellisesti ole överiksi vedetty, ällösiirappinen teinirakkausvuodatus. Aivan kuten Twilight. Nuoret pääosat patsastelevat koko tylsän ja kornin rainan läpi kuin olisivat yhtä aikaa sokerihumalassa ja pilvessä. Myös vähäinenkin tarinan kaltainen yritys uhrataan teiniromanssin tieltä ja sekin kai olisi yksi juttu jos joku olisi tosissaan yrittänyt tehdä hyvän teinileffan ja epäonnistunut, mutta kun sen TIETÄÄ että kyseessä taustalla ovat olleet läpimädät motiivit uudesta hittituotteesta, niin tämä on täysin anteeksiantamatonta.

Ja kaiken pyhän nimissä, karttakaa kiekon "making of" materiaaleja. Itse ainakin huomasin hapuilevani jotain painavaa jolla viskoa kohti telkkaria kun wannabe teini Hardwicke (55v!!) ilmestyi ruutuun ärsyttävän hei-kävin-juuri-ihanalla-sunnuntai-aamun-paskalla hymynsä kanssa ja kehui kuinka leffassa meno yltyy kuumaksi ja kosteaksi. Catherine, et ole enää teini. Lakkaa teeskentelemästä että olet ja lopeta epätoivoinen uuden nuoruuden eläminen näiden kakkapökäleiden kautta. Kiitos.

Red Riding Hood at IMDb

Directed by Martin Campbell
Starring Ryan Reynolds, Peter Sarsgaard, Blake Lively, Mark Strong, Angela Bassett, Tim Robbins, Temuera Morrison, (voices) Geoffrey Rush, Michael Clarke Duncan

Once again, I just don't know what all the fuss has been about. Green Lantern was trashed by critics and deserted by audiences. Why? I seriously don't have the slightest idea. If it was because of some ill-fated depiction of the original DC Comic, then I really wouldn't know because I've never read it but otherwise Green Lantern is a solid movie. It has a strong story arc and though it's action is at times over the top, it still never fails to entertain. So what's the problem? Maybe because the film generated a negative buzz way before it was even finished and people just chose not to give it a fair chance? Possibly. Reynolds does his usual charm thing throughout but still manages to keep his performance steady. The real treat though is Sarsgaard's creepy Hector Hammond as the bad guy who receives telekinetic powers and a swollen forehead thanks to having contact with an alien entity.

Jälleen yksi ennakkoluulojen uhri, jonka ympärille luotiin negatiivinen maine jo ennen filmausten valmistumista. Green Lantern on DC Comicsin sarjakuvaan pohjautuva raina miehestä, joka saa yliluonnolliset kyvyt mystisen sormuksen kautta ja löytää täten itsensä universumin suojelijana monien muiden maailmankaikkeuden olentojen rinnalla. Jos jaksat katsella Reynoldsin charmin latelua ja kestät miehen vitsejä, niin eiköhän tästä nauti edes sunnuntaihupina kaljan ja pizzan kera. Ei ohjaaja Campbellin (Casino Royale, Zorron Naamio) parhaimmistoa, mutta kuten kaverin leffoissa aiemminkin, homma pysyy sekä tarinan että toiminnan suhteen kasassa, mutta korkeimmat pisteet menevät silti Sarsgaardin esittämälle lierolle Hector Hammondille, joka saa telekineettisiä voimia ja paisuneen pään jouduttuaan kontaktiin tuntemattoman entiteetin kanssa.

Green Lantern at IMDb

Directed by Alister Grierson
Starring Richard Roxburgh, Ioan Gruffudd, Rhys Wakefield

Sanctum was heavily advertised as an unbelievable 3D experience when it was coming out to theaters. I admit, in 3D on the big screen this underground and underwater adventure may have looked amazing but this film exactly goes to show that 3D is nothing more than a gimmick since when you take away the 3 dimensional element, all you're left with is a by-the-numbers, annoingly predictable and staggeringly badly acted borefest inside a bland cave system. The whole film is a let down on every aspect and only redeeming qualities are some amazing underwater visuals and a wee bit of sense of adventure in the first reel which sadly disappers when things go south for our characters. What the hell?

Voi vittu. Sanctum on paras mahdollinen malliesimerkki elokuvasta, jota mainostettiin teattereihin saapuessaan suurena 3D-elämyksenä ja myönnettäköön, suurella kankaalla kolmiulotteisena tämä on saattanut tehdäkin jonkinlaisen vaikutuksen, mutta nyt normi 2D:nä jäljellä on vain todella huonosti näytelty, jopa ärsyttävän ennalta-arvattava tylsyysnäytelmä joukosta ihmisiä loukussa syvässä luolastossa. Jos jotain, Sanctum saattaa toimia oivana varoittavana esimerkkinä tulevaisuuden elokuvatarjonnasta, joka tekee tehtävänsä kolmiulotteisena leffassa, mutta kuivuu kasaan kotona, sillä tekele onkin lopulta kiinnostava kuin kumisaapas. Katsokaa toki jos lystäätte, mutta teitä on varoitettu. Tämä ei meinaan toimi edes hyvänä krapulaleffana.

Sanctum at IMDb