Directed by J.J. Abrams
Starring Chris Pine, Zachary Quinto, Zoe Saldana, Benedict Cumberbatch, Simon Pegg, Peter Weller, Alice Eve, Bruce Greenwood

In my humble opinion, the 2009 Star Trek was the best film that year and surprised a lot of people by how strong a movie Abrams had created, since let's be honest, after the modest disappointment that was Mission: Impossible III, it was understandable if no-one was expecting much.

 Star Trek as a franchise had been in a state of crisis for a while with the latest TV shows not finding their audiences and the mysterious box office failure of Next Gen's last film Star Trek Nemesis (which I still think is a great film). Then Abrams came along and did what I guess was inevitable: he rebooted the whole fucking thing. Kind of. By creating an alternative timeline he at once managed to respect what had come before while still taking the series in a whole new direction. The gamble paid off and now we've arrived to the sequel for a reboot. Sounds horrible when you say it like that but Into Darkness delivers. This is largely thanks to Cumberbatch's powerhouse performance as "John Harrison". The quotes are in order but the reason will escape anyone who has yet to see the film OR is utterly unfamiliar with the franchise. In any regard, his performance is so strong that comparisons to the brilliance of Ledger's work as The Joker are justified. It also warms my 80's heart to see Weller back in real action with something constructive to do and not just as a who-gives-a-shit supporting character.

 Admittedly the romantic storyline between Spock and Uhura is left even more uninteresting than before and there doesn't seem to be as many solid ideas for the beloved crew of the Enterprise. For instance Chekov just pretty much hangs around Engineering for the duration and is given nothing interesting to do. With these excetions Star Trek Into Darkness is a solid addition to the evolving world created by Roddenberry back in the 1960's. Star Trek is alive and well.

SINIVALKOISILLE
Omasta mielestäni vuoden 2009 reboottaus Star Trek oli vuoden kovin elokuva tai aivan vähintään positiivisin yllättäjä. Se oli tarpeellinen lisäys Star Trekin maailmaan, sillä viimeisimmät tv-sarjat eivät olleet löytäneet yleisöään ja koko homma oli uhkaavasti kuivumassa kasaan. Sitten tuli Abrams ja toimitti ulos elokuvan joka oli tuore, energinen ja silti kunnioittava kaikkea sitä kohtaan mitä oli tullut jo aiemmin. Nyt tulee rebootin jatko-osa, joka kuulostaa paperilla huonommalta kuin todellisuudessa. Into Darkness on raivolla etenevä, tummissa sävyissä elävä huomion arvoinen elokuva, joka ansaitsee vilkaisun jo Cumberbatchin voimakkaan ja ikimuistoisen suorituksen ansiosta. Mies riehuu leffan pahiksena sellaisella näyttelijän antaumuksella, että vertaukset Ledgerin heittäytymiseen Jokerina ovat oikeutettuja. Sarjan fanit todennäköisesti saavat rahoilleen vastinetta, sillä historia tekee hienovaraisesti ja etäältä sitä mitä sen aina sanotaan tekevän. 80-luvun lapsena on myös sydäntä lämmittävää nähdä Peter "RoboCop" Weller pitkästä aikaa kunnon roolissa surkeiden sivuosien sijaan. Pieniä ongelmia filmissä ilmenee Spockin ja Uhuran romanssin ollessa vielä turhempi kuin ekassa osassa ja myös koska tuntuu ettei kaikille avainhahmoille ole keksitty kiinnostavaa tekemistä. Esim. Chekov vain juoksee huolestuneena konehuoneessa ilman sen kummempaa suuntaa. Näistä huolimatta Into Darkness on arvokas lisäys Roddenberryn 60-luvulla luomaan ja alati kehittyvään maailmaan. Star Trek on elossa ja voi hyvin.

Star Trek Into Darkness at IMDb

Directed by Shane Black
Starring Robert Downey Jr., Gwyneth Paltrow, Don Cheadle, Guy Pearce, Rebecca Hall, Ben Kingsley, James Badge Dale, Jon Favreau

With Iron Man 3, the franchise becomes the perfect example on how important a director's touch on material can be. Favreau who directed the first two films is now only on producer duties in addition to once again playing Stark helper, Happy Hogan. Shane Black who also wrote the movie, now sits in the director's chair and the change in tone can not be denied. Favreau directed the first installments with a certain ease and playful touch with a strong understanding of how to perfectly combine quality acting, action and pace. Shane Black, while he does a solid job, is much more all over the place in terms of pace and as a result Iron Man 3 doesn't really move along nearly as smoothly as the previous Stark adventures and at times almost even feels like any other kick ass action flick. The first rule of action movies is to not rely only on the story but the perfect marriage of story AND appropriate presentation. Normally this wouldn't bother but damnit, this is fucking Iron Man. It shouldn't be generic by any terms. EVER.

 Luckily this pretty much sums up the films shortcomings. The action of Iron Man 3 is mostly (and especially in the last reel) so massive, epic and gorgeous that it almost eclipses the scale of The Avengers. Downey Jr. continues to win over audiences with his effortless charm and understanding of the material at hand. Kingsley turns in his most joyous performance in years after routine baddie roles in films such as Thunderbirds and Prince Of Persia while Pearce obviously lets equally loose and has endless fun with his treacherous Aldrich Killian.

 Shame then about Shane Black's inexperience with pace and panache as the man calling the shots. This does actually come somewhat as a surprise as he's written some of the most joyous action movies of all time like Lethal Weapon, The Long Kiss Goodnight and The Last Boy Scout. Oh, and just as it has been with other Marvel flicks, remember to stick around after the credits.

KITEYTETTYNÄ SINIVALKOISILLE
Iron Man 3 nostaa hieman yllättäen pintaan ohjaajan tärkeyden löytää ja ymmärtää materiaalin tahti ja sulava toteutus. Tässä filmissä kaikki on näennäisesti kohdallaan. Toiminta on upeaa ja ajoittain jopa niin massiivista, että se meinaa jättää Kostajien eeppisen skaalan varjoonsa. Downey Jr. on edelleen mahtava, charmantti Tony Stark ja pahisten rooleissa komeilevat luonnenäyttelijät Kingsley ja Pearce irrottelevat sielujensa kyllyydestä. Tarina on nokkela ja muutamat yllättävät käänteet on toteutettu täydellisesti. Ainoaksi ongelmaksi nousee ohjaajan vaihtuminen kahdesta edellisestä osasta. Kaksi aiempaa rymistelyä ohjannut Favreau on jättäytynyt Happy Hoganin sivuroolinsa lisäksi tällä kertaa vain tuottajan jakkaralle ja puikoissa on ohjaajana kohtalaisen kokematon Shane Black, joka on myös kirjoittanut elokuvan. Hänet tunnetaan lähinnä nokkelana ja äärimmäisen taitavana toimintaklassikoiden (Tappava Ase, The Long Kiss Goodnight, Viimeinen Partiopoika) rustailijana. Siksi onkin hienoinen mysteeri kuinka Favreaun viitoittama tyylitaju ja tarinankerronnan sulavuuden ymmärrys ovat nyt poissa ja Black ohjaa tarinaa eteenpäin hieman töksähdellen ja rönsyillen. Kokonaisuus kärsii tästä hieman, sillä vaikka itse tarina toimii niin kyseessä on silti edelleen toimintaleffa ja se ei koskaan toimi ainoastaan tarinan, vaan kriittisesti myös asiaan kuuluvan esillepanon ehdoilla.

Iron Man 3 at IMDb

Directed by Marko Äijö
"Starring" Sara Säkkinen, Venla Savikuja, Tero Tiittanen

It would be incredibly naive to expect anything above total shit from a film based on a soap opera but even this still isn't a valid excuse for a bad film. Nightmare ( - Nightmare at Sea) pretends to be a slasher film that takes place on a cruise liner. The usual boring dark corridors are again in play and I can't tell you how fucking frustrating it is to watch a pseudo horror film in which NONE of the main cast are slaughtered. Especially since the characters are fucking irritating teen airheads who make the Jersey Shore cast look like Mensans. The acting is every bit as insufferable as one might expect from a bunch of soap actors and the film manages to make the short duration of 74 minutes feel like three hours. I didn't pay a dime to see this fucking thing and still feel I got ripped off. If the US is still coming up with new ways to torture inmates at G-Bay, might I suggest showing this movie 24/7. It could however prove to be an insufficient mean to gather information much like torture in general since the subjects would most likely swallow their own tongues during the second screening. At the latest.

Olisi toki naiivia odottaa Salatut Elämät-saippuasarjaan pohjautuvalta elokuvalta mitään muuta kuin lisää samaa kuraa, mutta se ei silti oikeuta elokuvan äärimmäisen kehnoa laatua. Rahastus haisee ja koko farssi tuntuu lähinnä kömpelöltä Harlekiini-filmatisoinnilta. Uskomattoman kehno käsikirjoitus koluaa kliseiden kirstun jokaisen muistilapun ja tämä kaikki on toki toteutettu käsittämättömän ärsyttävillä hahmoilla joiden toivoisi päätyvän murhaajan puukon alle viimeistään ensimmäisten 5min jälkeen. Näyttelijätyö on juuri sellaista kuin pissismäisiltä saippuanaamoilta on lupa odottaa ja verrattavasti melko lyhyt 74min kestoaikakin saadaan tuntumaan kolmelta tunnilta. Tällaiset elokuvat saavat sitten vielä taloustilanteesta huolimatta elokuvasäätiön tukea (?!). Mikäli jenkit vielä kehittelevät uusia tapoja kiduttaa G-Bayn vankeja, niin tämän filmin ympärivuorokautinen esittäminen olisi melko varteenotettava ja epäinhimillinen vaihtoehto. En maksanut mitään katsomastani levystä ja silti tuntuu että allekirjoittanutta huijattiin.

Nightmare - Painajainen Merellä at IMDb

Directed by Jukka-Pekka Siili
Starring Lauri Tilkanen, Mikko Leppilampi, Pamela Tola

Härmä (or Once Upon A Time In The North or Perifery) tells a tale of two very different brothers in the countryside of 1800s Finland. Their father is about to leave the older brother (Leppilampi) without inheritance and meets his end by the hand of said brother. As a result, for two hours the film showcases how this insufferable asshole with his gang of thugs terrorises this small community and on top of that boasts about it in every possible turn. By the end I was so fucking pissed I didn't even give a shit about the actual story and only waited for this piece of shit to get what was coming to him. As it turns out, Härmä is a kind of commercial for pacifism. Shit, even the goddamn lynch mob pusses out! I think George Carlin said it best with "pacifism is a nice idea, but it can get you killed. We're not there yet". Didn't buy the message and wasn't sold by the movie. The film is technically well made for which it deserves some credit.

Härmä on mittava kotimainen produktio 1800-luvun maalaisseudusta ja sen puukkojunkkareista.
Ylitalon vanhempi veli posseineen terrorisoi pientä kyläyhteisöä ja mielenkiintoisen tarinan sijaan elokuvasta on tehty asukkaiden kaksituntinen kärsimysnäytelmä näiden ylimielisten vitun nilkkien käsissä. Koko ajan vain lisää ja lisää paskaa siihen pisteeseen asti ettei katsoja enää voi ärtymykselleen mitään. Loppua kohden en edes enää välittänyt itse tarinasta vaan odotin ainoastaan Leppilammen esittämän kuonan mestaamista, mutta elokuvana Härmä osoittautuukin eräänlaiseksi pasifismin piilomainokseksi, jossa jopa lopun lynkkausjoukko ei raaski nostaa kättä veljeään vastaan blaa blaa blaa. Legendaarinen George Carlin taisi kiteyttää asian parhaiten kommentillaan "pasifismi on kiva idea, mutta saattaa koitua kohtaloksi. Emme ole siihen kypsiä vielä". Batman-rainassa Yön Ritari tuokin moraalinen tasapainoilu tehtii niin paljon paremmin. Teknisesti hieno, mutta sisällöltään Suomen elokuvahistorian ärsyttävimpiä tekeleitä.

Härmä at IMDb

Directed by Seth MacFarlane
Starring Mark Wahlberg, Mila Kunis, (voice) Seth MacFarlane

The feature film debut from animation wizard MacFarlane (Family Guy) comes in the shape of this rauchy and hilarious tale of a man who's best friends with a living stuffed teddy bear. The idea is simple and out there enough to allow room for great R-rated comedy thanks to a witty and even warm script by MacFarlane.

Animaatiosarjoistaan (mm. Family Guy) tuttu MacFarlane tekee leffadebyytin tällä roisilla ja hilpeällä komedialla miehestä, jonka paras ystävä on elävä, täytetty nallekarhu. Idea on tarpeeksi yksinkertainen jättääkseen tilaa rajullekin huumorille, kiitos MacFarlanen nokkelan ja jopa lämpimän käsikirjoituksen.

Ted at IMDb

Directed by Rodrigo Cortés
Starring Cillian Murphy, Robert De Niro, Sigourney Weaver, Elizabeth Olsen

Red Lights is a bit of a let down after Cortés' masterful in-box-thriller Buried but it's not a bad film by any means. Just lazy with some chills. Like Buried, Red Lights saves a twist for it's finale but it's not enough to reward or justify the dragging execution of what has come before.

Red Lights on elokuva jolta oli ohjaajan edellisen, mestarillisen Haudattu-leffan jälkeen lupa odottaa melko paljon ja vaikkei lopputulos olekaan millään muotoa huono, niin laiska kylläkin. Tunnelmaa on mukavasti, mutta Haudatun lailla lopputwistin tarjoava filmi ei kohoa yläilmoihin yllätyksillä.

Red Lights at IMDb

Directed by Wes Craven
Starring Rachel McAdams, Cillian Murphy, Brian Cox

Oh how I hate a wasted opportunity. Red Eye is a brilliant thriller right up until it kicks in with the third act. The whole movie by that point has been a carefully constructed nerve wrecker with Murphy's psychotic hitman keeping terrified McAdams hostage in her seat up on a plane. Once she finds her inner Sarah Connor and they get on the ground, it all goes to shit as Craven turns the film into a Scream-esque hide and seek. Such a shame and above all, a waste. Especially since Murphy brings his A-game. As he usually does.

Oi kiesus, menetetyt mahdollisuusdet ovat niitä turhauttavimpia. Red Eye eli Yölento on erittäin toimiva trilleri kolmanteen aktiin asti. Murphyn esittämä psykoottinen palkkatappaja pitää McAdamsin esittämää hotellidelegaattoria pankkivankina istumapaikallaan lentokoneessa, mutta heti kun McAdams löytää sisäisen sarahconnorinsa ja hahmot pääsevät maan kamaralle, Craven muuttaa filmin Scream-tyyppiseksi kissa-ja-hiiri-leikiksi. Eli otteessaan pitävä jännäri, kunnes kärsii kliseisesti kolmannen kelan ideoiden puutteesta. Helvetin sääli, sillä etenkin Murphy on mahtavassa vireessä. Kuten aina.

Red Eye at IMDb

Directed by Martin Scorsese
Starring Asa Butterfield, Chloe Moretz, Ben Kingsley, Sacha Baron Cohen

What a wonderful, warm film. I was expecting perhaps some elevated ('cause it's Scorsese) family movie, but Hugo is so much more than that. It's a fairytale, which older viewers will find just as charming as the younger ones, about finding your place in the world and the consuming sadness of not reaching your dreams. Sounds corny, I know, but in Hugo all of these components interlock beautifully thanks to a clever screenplay which introduces the storypoints via interesting mystery. One of Scorsese's absolute best and rounded up nicely with a spectacular supporting cast from Richard Griffiths to Christopher Lee.

Odotin kenties jotain hieman normitasoa ylevämpää (sillä onhan ohjaajana Scorsese) perhe-elokuvaa, mutta Hugo tarjosikin paljon enemmän, sillä kyseessä on lämmin ja mukaansa tempaava satu, joka käsittelee paikkansa löytämistä isossa maailmassa ja sitä surua, joka kumpuaa täyttymättömistä unelmista. Kuulostaa kornilta, tiedän, mutta Scorsese saa teemat toimimaan tavalla joka on aidosti koskettava. Hugo on myös elokuva, joka varmasti koskettaa aikuista aivan siinä missä nuorempaakin katsojaa, jos vain omaa hieman seikkailumieltä ja tarvetta pienelle mysteerille. Päteviä sivurooleja myöten hieno filmi.

Hugo at IMDb