Directed by James Mangold Starring Hugh Jackman, Tao Okamoto, Will Yun Lee

The Wolverine takes place after X-Men: The Last Stand and sees Logan travel to Japan to clash between the yakuza and old acquaintances. Mangold handled action so beautifully in Knight & Day but now takes a more sloppy approach since almost every action set piece falls flat due to lazy direction. The story itself isn't half as engaging as it should be and flashes of Famke Janssen's Jean Grey are fruitless at best since everything they're trying to accomplish about the relationship between these characters already came to light in The Last Stand. Still, there are few moments which elevate the film above boredom including a mid-end credit sequence that is by far the most interesting thing in the whole movie (much like it was the case with The Hangover part III).

The Wolverinen piti olla rankempi ja kovempi elokuva kuin hamon edellisen sooloprojektin, mutta lopputulos on parhimmillaan kenties yhtä hyvä. Ohjaaja Mangold toteutti toimintakohtaukset huomattavasti kiinnostavammin edellisessä elokuvassaan, Knight & Day ja tässä tunnutaan menevän automaattivaihteella. Tarina ei ole läheskään niin kiinnostava kuin tarpeen olisi ja Famke Janssenin vierailut Jean Greynä ovat suorastaan turhia, sillä kaikki mitä hahmojen suhteesta on tahdottu sanoa tuli jo selväksi filmissä X-Men: The Last Stand. Muutama avainhetki kumminkin nostaa elokuvan turhuuden yläpuolelle ja näistä paras on keskeltä lopputekstejä löytyvä, tulevaan viittaava kohtaus, joka on kevyesti koko filmin kohokohta.


The Wolverine at IMDb

Directed by Zack Snyder Starring Henry Cavill, Amy Adams, Michael Shannon

Now that Marvel has proved superhero assambles can succeed, DC wanted in on the action and as a first measure rebooted Superman on their way towards a Justice League movie. Some mighty talented names have been working on this from Snyder to Christopher Nolan and writer David S. Goyer (Dark City, Blade). Man Of Steel is a solid blend of drama and epic action with a great supporting role from Russell Crowe. The way of depicting our hero's childhood on Earth with constant backflashes doesn't work as seemlessly as you'd hope but in the end it's a minor problem. I just think linear storytelling might've been better in this case.

Nyt kun kilpaileva sarjakuvastudio Marvel on menestynyt omalla sankarikollaasillaan, on DC lähtenyt mukaan kisaan, ensitöikseen reboottaamalla Teräsmiehen. Mukana on ollut kovia tekijöitä ohjaajasta aina Christopher Nolaniin ja käsikirjoittaja David S. Goyeriin (Batman Begins). Man Of Steel on onnistunut sekoitus draamaa ja eeppistä toimintaa, vaikka sankarimme lapsuuden kertaaminen jatkuvilla takaumilla ei etenekään niin jännittävästi kuin toivoisi. Lineaarinen kerronta olisi kenties ollut enemmän eduksi, mutta se on pienehkö ongelma, kun kokonaisuus jyllää niin mukavasti ja Russell Crowe säteilee arvoa sivuroolissa.

Man Of Steel at IMDb

Directed by Todd Phillips Starring Bradley Cooper, Ed Helms, Zach Galifianakis

It's been a while since there's been a sequel that's truly done everything in its power to ass rape and destroy the brilliance of the original but by God, the Wolf Pack sure give it a go. The whole movie screams from lack of ideas and most importantly, laughs. Plus they've taken one of the most irritating actors on Planet Earth, Ken Jeong (who makes even Martin Lawrence seem like John Belushi) and his character (Chow) and given him more screen time! At least Lucas tried to make amends and cut Jar Jar from Episode II & III almost entirely. Cooper and Helms seem frustrated throughout but it's understandable if you take into account the fact that they've seen the fucking script. Two scenes with Melissa McCarthy are all that's worth while, plus a funny end credit sequence which begs the question why the fuck I wasn't watching that movie!

Siitä onkin tovi kun viimeksi on ilmestynyt jatko-osa, joka näin tosissaan koettaa perseraiskata ja tuhota kaiken alkuperäisen leffan nerokkuuden. Taas on selkeästi oltu liikkeellä dollarin kuvat silmissä ja kaiketi myös jonkinlaisesta mysteerisestä tarpeesta viimeistellä trilogia, sillä hyvien ideoiden pohjalta ei ainakaan olla heilumassa. Kakkonenkin oli jo selkeä riman alitus enimmäiseen Kauheaan Kankkuseen, mutta ihan kuin paska kässäri ei olisi riittänyt, niin kolmosessa annetaan enemmän tilaa ja näkyvyyttä Hollywoodin surkeimmalle koomikolle (Ken Jeong) ja tämän raivostuttavalle Chow-hahmolle. Tuo mies saa Martin Lawrencenkin näyttämään John Belushilta! George Lucasilla sentään oli ymmärrystä kiskoa Jar Jar jatko-osista! Cooper ja Helms vaikuttavat turhautuneilta ja koko roskan ainoat nautittavat hetket tulevat parista Melissa McCarthyn pelastamasta kohtauksesta, sekä huvittavasta kankkusen huuruisesta kohtauksesta lopputeksteissä, joka pistääkin miettimään miksi helvetissä meille ei näytetty mielummin sitä elokuvaa?!


The Hangover Part III at IMDb

Directed by Neill Blomkamp Starring Matt Damon, Jodie Foster, Sharlto Copley

Blomkamp's eagerly awaited directorial follow-up to 2009's District 9 comes in the shape of this well executed though perhaps not quite as politically motivated scifi action package. District 9 was a near perfect action film with a very strong and emotional political message at it's core. In Elysium Blomkamp criticizes the unfairness and brutality between social classes but tones it down a bit in favor of action sequences. Though it simplifies the film in comparison, the point still comes across very strong and Elysium is highly entertaining. I might even say that this is almost an equally balanced formula as D9 but simply put together in a different fashion. One of the best aspects in Elysium is Foster's cold baddie which she obviously has tons of fun playing.

Elysium on Blomkampin hartaasti odotettu uusi ohjaus sitten vuoden 2009 läpimurron, District 9. Paino on tällä kertaa hieman enemmän toimintakohtauksissa kuin vahvassa poliittisessa kritiikissä (tähtäimessä varakkaiden yhteiskuntaluokkien syrjintä alempia kohtaan), mutta henkilökohtaisesti sanoisin ettei elokuvan vahvuus ole sen vähäisempi, sillä vaikka päälle päin Elysium on rehellinen ja hienosti kasattu toimintaelokuva, niin se on kumminkin sitä turhia pröystäilemättä. Toisin sanoen alukset ja rakennukset eivät tässä filkassa räjähtele vain jotta kankaalle saataisiin näyttävää rätinää. Hienojen seikkojen seasta paistaa mukavasti myös Fosterin vetämä pahiksen rooli, josta hän selkeästi on nauttinut.


Elysium at IMDb

Directed by Justin Lin Starring Vin Diesel, Paul Walker, Luke Evans

The pedal is to the metal but somehow part 6 still seems to take a step backwards from the effortless fun of the previous installment. Fast Five was a flick in which it felt they had nothing to lose after the limp Fast & Furious so they made a fun heist movie. Maybe because that film made so much money, this time they felt they needed something more emotionally relevant. Fuck that. Nobody goes to see these films because of the drama. It's the fast cars and dangerous stunts we're here for. That being said, the action is nudged frustratingly back to the Over-The-Top-position which made number 4 a drag. Impossible scenarios and a mediocre villain (Evans) equals an entertaining but disappointing two hours with a very stoopidly dragged out climax.

Talla on pohjassa, mutta silti kuudes osa tuntuu askeleelta taaksepäin edellisen osan vaivattomaan viihdyttävyyteen verrattuna. Fast & Furious 5 oli ralli, jossa tuntui ettei tekijöillä ollut mitään menetettävää löysän nelosen jälkeen. Kenties koska viides osa oli niin massiivinen menestys, tällä kertaa tekijöistä on tuntunut, että on parempi tuoda takaisin dramaattista painoa. Tämä on kumminkin lopulta paska siirto, sillä ei kukaan maksa tällaisen leffan näkemisestä uskottavan draaman takia. Ehei, me olemme pelkääjän paikalla nopeiden autojen ja hienojen stunttien takia. Valitettavan paluun tekevät myös reippaasti överiksi vedetyt toiminta-aivoitukset, joista pahin on naurettavan loputtomiin venytetty loppukliimaksi kiitoradalla. Viimeksi vastaavaa piimää on nähty Kuolema Saa Odottaa-Bondin kone-tippuu-ikuisesti-finaalissa. Siis kiteytettynä ihan viihdyttävä pari tuntia, mutta silti kiistämätön pettymys.


Fast & Furious 6 at IMDb

Directed by Ben Lewin Starring John Hawkes, Helen Hunt, William H. Macy

Tons of respect to Hunt for taking on a daring role like this. I mean really. On paper, The Sessions may look to some a bit daunting with it's taboo subject matter of sexuality of the handicapped. Based on a true story, Hawkes plays a paralyzed man living in an iron lunge who decides to pursue losing his virginity with the help of a professional sex surrogate played by Hunt. The film ignores the taboos of it's theme by tackling them head-on and by being genuinly inventive, funny and touching to the point you can't believe the film was nominated for only one Oscar (Hunt) and snubbed for that too. Usually you see genuine emotions of this level only in Richard Curtis films. See this film!

Ei voi kuin kunnioittaa Helen Huntia näin vaativan ja haavoittuvan roolin valinnasta. Paperilla elokuvan teema invalidien seksuaalisuudesta on varmasti monille vaikea tabu, mutta The Sessions päihittää moiset ajatukset kohtaamalla ne rohkeasti nokkelalla, hauskalla ja aidosti koskettavalla toteutuksella. Elokuva on niin vilpittömän mukava ja elämän makuinen, ettei voi kuin hävetä Akatemian puolesta, joka antoi sille vain yhden ainoan Oscar-ehdokkuuden (naispääosasta). Koko kööri olisi ansainnut seisoa lavalla patsaat kourassa, joka ei tällä kertaa ole mikään kaksimielinen läppä. Katso tämä leffa!

The Sessions at IMDb

Directed by Fede Alvarez Starring Jane Levy, Shiloh Fernandez, Jessica Lucas

During filming, it was reported that the crew were executing as much of the effects practically as possible. That turned out to be true for which I give lots of respect to the filmmakers but sadly that's the extent of true quality of the movie. Sure, there's lots of gore but it's all just dull slaughtering without an ounce of originality. In the original film the evil force tormented the living psychologically in their face in addition to killing which is largely absent from the remake. And could we please already start making movies where there are no dogs just for the simple reason of them being there for the slaughter? It's a cheap and transparent way to try and raise our sympathies. Nice poster though.

Elokuvaa filmatessa uutisoitiin, että työryhmä tähtäsi toteuttavansa mahdollisimman paljon goretehosteista vanhan koulukunnan tavoin, eikä tietokoneella. Tämä osoittautui olevan totta ja se on seikka, josta annan suurta kunnioitusta tekijöille. Siihen kunnioittamisen aiheet sitten loppuvatkin, sillä toisin kuin alkuperäisessä versiossa, tässä tyydytään hahmot riivaavan pahan voiman psykologisen ahdistelun sijaan vain ja ainoastaan lahtaamaan porukkaa mahdollisimman verisesti. Goressa ei toki ole mitään häpeiltävää tällaisen leffan ollessa kyseessä, mutta jos se kaikki tapahtuu pelkästään huumorittoman itsetarkoituksellisesti ja ilman yhtäkään kunnon alkuperäistä ideaa, niin ei voi fanittaa. Kiva juliste kaikesta huolimatta.

Evil Dead at IMDb

Directed by Guillermo Del Toro Starring Chalie Hunnam, Rinko Kikuchi, Idris Elba

Pacific Rim is again one of those summer popcorn fares where nominal character building has been added just to give at least some justification to over two hours of giant robots fighting giant monsters. Pacific Rim is fun and extremely well executed. Then again it's Del Toro so what else could it be? Director regular Ron Perlman gives his usual hilarious supporting role.

Pacific Rim on jälleen niitä kesäsesongin massiivisia toimintaelokuvia, joihin on lisätty nimellistä henkilökehitystä vain oikeutukseksi yli kahden tunnin turparallille, jossa valtavat robotit mättävät valtavia monstereita. Hyvin toteutettu ja ohjattu leffa, mutta mitäpä sitä muutakaan odottaisi Del Torolta? Ohjaajan vakkari Ron Perlman heittää tapansa mukaan hilpeän sivuroolin.

Pacific Rim at IMDb

Directed by Martin McDonagh Starring Colin Farrell, Sam Rockwell, Christopher Walken

The plot synopsis of a dog kidnapping of a mob boss sounds like a delicious starter for a crime comedy from the director of the brilliant In Bruges, but the film is anything but. Seven Psychopaths is just pointless and not least because the cleverness of playing with film clichés becomes dull very fucking soon. Why does every "clever" film nowadays wanna be Scream?

Seitsemän Psykopaattia omaa herkullisen lähtökohdan rikoskomedialle: kourallinen pikkusekoja kidnappaa mafiapomon koiran. Siihen hienoudet sitten jäävätkin, sillä käsikirjoitus on käsittämättömän laahaava ja suorastaan mitäänsanomaton, sillä filmikliseille nauramisen varaan rakennettu nokkeluus kuivuu kasaan hyvin pian. Miksi jokainen "nokkela" käsikirjoitus nykyään haluaa olla Scream? Paljon tapahtuu, mutta ei minkään rakentavan takia. Tämä jatkotyö mahtavan Kukkoilijoiden ohjaajalta jää valitettavan ontoksi.

Seven Psychopaths at IMDb

Directed by Marc Forster Starring Brad Pitt, Mireille Enos, Daniella Kertesz

The production of WWZ was plagued with problems and for a time the film was labelled a flop even before it entered post-production, a phenomenon I simply don't understand. The result is a heavily entertaining zombie romp which, though completely lacks gore, is still furious and deserves it's place among great zombie flicks. Especially scenes of the undead fiercely climbing walls in Israel or breaking out mid-flight are executed with such force that you cannot help but notice you were holding your breath for most of the time.

World War Z kärsi useista vastoinkäymisistä tuotannon aikana ja leimattiin nettiyhteisöissä flopiksi jo kauan ennen valmistumistaan. Ilmiö, jota en yksinkertaisesti ymmärrä. Eikö jumalauta järkikin sano, että leffa on paska vasta kun sen on katsonut ja todennut huonoksi?! Oli miten oli, lopputulos on joka tapauksessa erittäin viihdyttävä ja vaikka elokuvassa ei ole tippaakaan gorea, niin tunnelma on koko ajan katossa ja filmi etenee säälimättä sataset lasissa. WWZ ansaitsee paikkansa hienoimpien zombie-rainojen joukossa ja etenkin kohtaukset joissa elävät kuolleet kiipeävät kasoissa Israelin turvaseinämää tai pääsevät valloilleen kesken lennon, ovat niin raivoisaa katsottavaa ettei auttanut kuin huomata pidättävänsä hengitystä.


World War Z at IMDb

Directed by Tom Tykwer & The Wachowski Siblings Starring Tom Hanks, Halle Berry, Jim Broadbent

Cloud Atlas requires your full attention or you'll find yourself lost within the first five minutes. It's a complex collection of stories spanding across centuries and deals with immortal themes such as love, life and death. You have to applaude the trio behind the film for taking on a massive task like this even though at times the film seems pointless and thinks it's cleverer than it really is. The latter being a feature sadly identifiable with the Wachowskis. Nobody likes a show off. The fourth statue comes purely for the balls to make the project.

Pilvikartasto on elokuva, joka on tehty ajatuksella ja sitä se vaatii myös katsojaltaan. Kyseessä on massiivinen projekti, joka käsittelee kuolemattomia perusteemoja aina elämästä kuolemaan. Tarina ulottuu halki vuosisatojen ja näyttää ihmiskohtaloita, jotka ajasta huolimatta ovat linkitettyjä toisiinsa. Neljäs patsas tulee puhtaasti siitä, että tekijöillä on ollut kasseja lähteä kasaamaan näin vaativaa projektia, vaikka ajoittain se tuntuukin turhan päämäärättömältä ja mukanokkelalta, joista jälkimmäinen on Wachowskeille valitettavan tuttu ominaisuus. Kukaan ei pidä leveilijöistä.

Cloud Atlas at IMDb

Directed by Bryan Singer Starring Nicholas Hoult, Eleanor Tomlinson, Ewan McGregor

Nowadays when a film's quality is measured by it's box office success (how fucking smart is that?!), Jack the Giant Slayer (a reimagining of the Jack and the Beanstalk fairy tale) received a bad wrap for it's less than impressive performance. This is unfair. Singer once again proves (along with Valkyrie) that even at his "worse" he can still push out a decent action adventure which has good charm and great actors (Stanley Tucci, Bill Nighy, Ian McShane etc.) slumming it.

Nykyaikana kun elokuvan laatu mitataan sen tuotoilla (todella fiksua?!), jäi tämä satuelokuva ikävästi kriitikoiden ja ennakkoluuloisten katsojien hampaisiin. Myönnettäköön, että vaikkei kyseessä ole mikään mestariteos niin Jack the Giant Slayer (vapaa tulkinta klassisesta Jaakko ja Pavunvarsi-sadusta) on silti Singerille tyypilliseen tapaan viihdyttävä, vilpittömän charmikas ja roolitettu pätevillä sivuosilla.

Jack the Giant Slayer at IMDb

Directed by Peter Jackson Starring Martin Freeman, Ian McKellen, Richard Armitage

Now that the LOTR trilogy has become this almost mythic thing, filming of The Hobbit was only a matter of time but perhaps exactly for that reason the end result feels somehow forced and more like a product than a work of passion, which the first trilogy was. An Unexpected Journey is by no means a bad film and Freeman, with his impeccable comedic timing, is a joy as always but crucially some of the inspired magic is still missing.

Nyt kun Taru Sormusten Herrasta-trilogia on saavuttanut lähes myyttisen maineen, oli Hobitin filmaaminen edellä mainitun menestyksen vakuumissa vain ajan kysymys. Ensimmäinen elokuva uudesta trilogiasta ei ole missään mielessä huono tekele, mutta tuntuu silti paikoin väkinäiseltä ja enemmän tuotteelta kuin elokuvantekemisen intohimolta. Taika on heikentynyt. Onneksi Bilbon roolin perinyt Freeman on yhtä riemukasta tuijotettavaa kuin muissakin proggiksissa.

The Hobbit: An Unexpected Journey at IMDb

Directed by Pete Travis Starring Karl Urban, Lena Headey, Olivia Thirlby

Many must've had doubts about a new Dredd film which speaks volumes of the reputation Stallone's version from 1995 has, but Dredd is wildly entertaining, fittingly violent and made with genuine inspiration since they clearly were not operating with a huge budget. It's also interesting how much this film bares resemblance storywise to another low budget actioner Serbuan Maut (The Raid: Redemption).

Monia sarjiksen faneja, joilla on ollut muistissa Stallonen pahamaineinen versio vuodelta 1995, on varmasti jännäkakattanut uutinen tästä filmistä, mutta lopputulos on melko universaalisti rakastettu ja jo nyt kulttimaineesta nauttiva toimintaelokuva. Dredd on visuaalisesti kekseliäs, anteeksipyytelemättömän ultraväkivaltainen ja muistuttaa tarinaltaan hämmästyttävän paljon toista kiiteltyä toimintaleffaa The Raid: Redemption.

 Dredd at IMDb

Directed by J.J. Abrams
Starring Chris Pine, Zachary Quinto, Zoe Saldana, Benedict Cumberbatch, Simon Pegg, Peter Weller, Alice Eve, Bruce Greenwood

In my humble opinion, the 2009 Star Trek was the best film that year and surprised a lot of people by how strong a movie Abrams had created, since let's be honest, after the modest disappointment that was Mission: Impossible III, it was understandable if no-one was expecting much.

 Star Trek as a franchise had been in a state of crisis for a while with the latest TV shows not finding their audiences and the mysterious box office failure of Next Gen's last film Star Trek Nemesis (which I still think is a great film). Then Abrams came along and did what I guess was inevitable: he rebooted the whole fucking thing. Kind of. By creating an alternative timeline he at once managed to respect what had come before while still taking the series in a whole new direction. The gamble paid off and now we've arrived to the sequel for a reboot. Sounds horrible when you say it like that but Into Darkness delivers. This is largely thanks to Cumberbatch's powerhouse performance as "John Harrison". The quotes are in order but the reason will escape anyone who has yet to see the film OR is utterly unfamiliar with the franchise. In any regard, his performance is so strong that comparisons to the brilliance of Ledger's work as The Joker are justified. It also warms my 80's heart to see Weller back in real action with something constructive to do and not just as a who-gives-a-shit supporting character.

 Admittedly the romantic storyline between Spock and Uhura is left even more uninteresting than before and there doesn't seem to be as many solid ideas for the beloved crew of the Enterprise. For instance Chekov just pretty much hangs around Engineering for the duration and is given nothing interesting to do. With these excetions Star Trek Into Darkness is a solid addition to the evolving world created by Roddenberry back in the 1960's. Star Trek is alive and well.

SINIVALKOISILLE
Omasta mielestäni vuoden 2009 reboottaus Star Trek oli vuoden kovin elokuva tai aivan vähintään positiivisin yllättäjä. Se oli tarpeellinen lisäys Star Trekin maailmaan, sillä viimeisimmät tv-sarjat eivät olleet löytäneet yleisöään ja koko homma oli uhkaavasti kuivumassa kasaan. Sitten tuli Abrams ja toimitti ulos elokuvan joka oli tuore, energinen ja silti kunnioittava kaikkea sitä kohtaan mitä oli tullut jo aiemmin. Nyt tulee rebootin jatko-osa, joka kuulostaa paperilla huonommalta kuin todellisuudessa. Into Darkness on raivolla etenevä, tummissa sävyissä elävä huomion arvoinen elokuva, joka ansaitsee vilkaisun jo Cumberbatchin voimakkaan ja ikimuistoisen suorituksen ansiosta. Mies riehuu leffan pahiksena sellaisella näyttelijän antaumuksella, että vertaukset Ledgerin heittäytymiseen Jokerina ovat oikeutettuja. Sarjan fanit todennäköisesti saavat rahoilleen vastinetta, sillä historia tekee hienovaraisesti ja etäältä sitä mitä sen aina sanotaan tekevän. 80-luvun lapsena on myös sydäntä lämmittävää nähdä Peter "RoboCop" Weller pitkästä aikaa kunnon roolissa surkeiden sivuosien sijaan. Pieniä ongelmia filmissä ilmenee Spockin ja Uhuran romanssin ollessa vielä turhempi kuin ekassa osassa ja myös koska tuntuu ettei kaikille avainhahmoille ole keksitty kiinnostavaa tekemistä. Esim. Chekov vain juoksee huolestuneena konehuoneessa ilman sen kummempaa suuntaa. Näistä huolimatta Into Darkness on arvokas lisäys Roddenberryn 60-luvulla luomaan ja alati kehittyvään maailmaan. Star Trek on elossa ja voi hyvin.

Star Trek Into Darkness at IMDb

Directed by Shane Black
Starring Robert Downey Jr., Gwyneth Paltrow, Don Cheadle, Guy Pearce, Rebecca Hall, Ben Kingsley, James Badge Dale, Jon Favreau

With Iron Man 3, the franchise becomes the perfect example on how important a director's touch on material can be. Favreau who directed the first two films is now only on producer duties in addition to once again playing Stark helper, Happy Hogan. Shane Black who also wrote the movie, now sits in the director's chair and the change in tone can not be denied. Favreau directed the first installments with a certain ease and playful touch with a strong understanding of how to perfectly combine quality acting, action and pace. Shane Black, while he does a solid job, is much more all over the place in terms of pace and as a result Iron Man 3 doesn't really move along nearly as smoothly as the previous Stark adventures and at times almost even feels like any other kick ass action flick. The first rule of action movies is to not rely only on the story but the perfect marriage of story AND appropriate presentation. Normally this wouldn't bother but damnit, this is fucking Iron Man. It shouldn't be generic by any terms. EVER.

 Luckily this pretty much sums up the films shortcomings. The action of Iron Man 3 is mostly (and especially in the last reel) so massive, epic and gorgeous that it almost eclipses the scale of The Avengers. Downey Jr. continues to win over audiences with his effortless charm and understanding of the material at hand. Kingsley turns in his most joyous performance in years after routine baddie roles in films such as Thunderbirds and Prince Of Persia while Pearce obviously lets equally loose and has endless fun with his treacherous Aldrich Killian.

 Shame then about Shane Black's inexperience with pace and panache as the man calling the shots. This does actually come somewhat as a surprise as he's written some of the most joyous action movies of all time like Lethal Weapon, The Long Kiss Goodnight and The Last Boy Scout. Oh, and just as it has been with other Marvel flicks, remember to stick around after the credits.

KITEYTETTYNÄ SINIVALKOISILLE
Iron Man 3 nostaa hieman yllättäen pintaan ohjaajan tärkeyden löytää ja ymmärtää materiaalin tahti ja sulava toteutus. Tässä filmissä kaikki on näennäisesti kohdallaan. Toiminta on upeaa ja ajoittain jopa niin massiivista, että se meinaa jättää Kostajien eeppisen skaalan varjoonsa. Downey Jr. on edelleen mahtava, charmantti Tony Stark ja pahisten rooleissa komeilevat luonnenäyttelijät Kingsley ja Pearce irrottelevat sielujensa kyllyydestä. Tarina on nokkela ja muutamat yllättävät käänteet on toteutettu täydellisesti. Ainoaksi ongelmaksi nousee ohjaajan vaihtuminen kahdesta edellisestä osasta. Kaksi aiempaa rymistelyä ohjannut Favreau on jättäytynyt Happy Hoganin sivuroolinsa lisäksi tällä kertaa vain tuottajan jakkaralle ja puikoissa on ohjaajana kohtalaisen kokematon Shane Black, joka on myös kirjoittanut elokuvan. Hänet tunnetaan lähinnä nokkelana ja äärimmäisen taitavana toimintaklassikoiden (Tappava Ase, The Long Kiss Goodnight, Viimeinen Partiopoika) rustailijana. Siksi onkin hienoinen mysteeri kuinka Favreaun viitoittama tyylitaju ja tarinankerronnan sulavuuden ymmärrys ovat nyt poissa ja Black ohjaa tarinaa eteenpäin hieman töksähdellen ja rönsyillen. Kokonaisuus kärsii tästä hieman, sillä vaikka itse tarina toimii niin kyseessä on silti edelleen toimintaleffa ja se ei koskaan toimi ainoastaan tarinan, vaan kriittisesti myös asiaan kuuluvan esillepanon ehdoilla.

Iron Man 3 at IMDb

Directed by Marko Äijö
"Starring" Sara Säkkinen, Venla Savikuja, Tero Tiittanen

It would be incredibly naive to expect anything above total shit from a film based on a soap opera but even this still isn't a valid excuse for a bad film. Nightmare ( - Nightmare at Sea) pretends to be a slasher film that takes place on a cruise liner. The usual boring dark corridors are again in play and I can't tell you how fucking frustrating it is to watch a pseudo horror film in which NONE of the main cast are slaughtered. Especially since the characters are fucking irritating teen airheads who make the Jersey Shore cast look like Mensans. The acting is every bit as insufferable as one might expect from a bunch of soap actors and the film manages to make the short duration of 74 minutes feel like three hours. I didn't pay a dime to see this fucking thing and still feel I got ripped off. If the US is still coming up with new ways to torture inmates at G-Bay, might I suggest showing this movie 24/7. It could however prove to be an insufficient mean to gather information much like torture in general since the subjects would most likely swallow their own tongues during the second screening. At the latest.

Olisi toki naiivia odottaa Salatut Elämät-saippuasarjaan pohjautuvalta elokuvalta mitään muuta kuin lisää samaa kuraa, mutta se ei silti oikeuta elokuvan äärimmäisen kehnoa laatua. Rahastus haisee ja koko farssi tuntuu lähinnä kömpelöltä Harlekiini-filmatisoinnilta. Uskomattoman kehno käsikirjoitus koluaa kliseiden kirstun jokaisen muistilapun ja tämä kaikki on toki toteutettu käsittämättömän ärsyttävillä hahmoilla joiden toivoisi päätyvän murhaajan puukon alle viimeistään ensimmäisten 5min jälkeen. Näyttelijätyö on juuri sellaista kuin pissismäisiltä saippuanaamoilta on lupa odottaa ja verrattavasti melko lyhyt 74min kestoaikakin saadaan tuntumaan kolmelta tunnilta. Tällaiset elokuvat saavat sitten vielä taloustilanteesta huolimatta elokuvasäätiön tukea (?!). Mikäli jenkit vielä kehittelevät uusia tapoja kiduttaa G-Bayn vankeja, niin tämän filmin ympärivuorokautinen esittäminen olisi melko varteenotettava ja epäinhimillinen vaihtoehto. En maksanut mitään katsomastani levystä ja silti tuntuu että allekirjoittanutta huijattiin.

Nightmare - Painajainen Merellä at IMDb

Directed by Jukka-Pekka Siili
Starring Lauri Tilkanen, Mikko Leppilampi, Pamela Tola

Härmä (or Once Upon A Time In The North or Perifery) tells a tale of two very different brothers in the countryside of 1800s Finland. Their father is about to leave the older brother (Leppilampi) without inheritance and meets his end by the hand of said brother. As a result, for two hours the film showcases how this insufferable asshole with his gang of thugs terrorises this small community and on top of that boasts about it in every possible turn. By the end I was so fucking pissed I didn't even give a shit about the actual story and only waited for this piece of shit to get what was coming to him. As it turns out, Härmä is a kind of commercial for pacifism. Shit, even the goddamn lynch mob pusses out! I think George Carlin said it best with "pacifism is a nice idea, but it can get you killed. We're not there yet". Didn't buy the message and wasn't sold by the movie. The film is technically well made for which it deserves some credit.

Härmä on mittava kotimainen produktio 1800-luvun maalaisseudusta ja sen puukkojunkkareista.
Ylitalon vanhempi veli posseineen terrorisoi pientä kyläyhteisöä ja mielenkiintoisen tarinan sijaan elokuvasta on tehty asukkaiden kaksituntinen kärsimysnäytelmä näiden ylimielisten vitun nilkkien käsissä. Koko ajan vain lisää ja lisää paskaa siihen pisteeseen asti ettei katsoja enää voi ärtymykselleen mitään. Loppua kohden en edes enää välittänyt itse tarinasta vaan odotin ainoastaan Leppilammen esittämän kuonan mestaamista, mutta elokuvana Härmä osoittautuukin eräänlaiseksi pasifismin piilomainokseksi, jossa jopa lopun lynkkausjoukko ei raaski nostaa kättä veljeään vastaan blaa blaa blaa. Legendaarinen George Carlin taisi kiteyttää asian parhaiten kommentillaan "pasifismi on kiva idea, mutta saattaa koitua kohtaloksi. Emme ole siihen kypsiä vielä". Batman-rainassa Yön Ritari tuokin moraalinen tasapainoilu tehtii niin paljon paremmin. Teknisesti hieno, mutta sisällöltään Suomen elokuvahistorian ärsyttävimpiä tekeleitä.

Härmä at IMDb

Directed by Seth MacFarlane
Starring Mark Wahlberg, Mila Kunis, (voice) Seth MacFarlane

The feature film debut from animation wizard MacFarlane (Family Guy) comes in the shape of this rauchy and hilarious tale of a man who's best friends with a living stuffed teddy bear. The idea is simple and out there enough to allow room for great R-rated comedy thanks to a witty and even warm script by MacFarlane.

Animaatiosarjoistaan (mm. Family Guy) tuttu MacFarlane tekee leffadebyytin tällä roisilla ja hilpeällä komedialla miehestä, jonka paras ystävä on elävä, täytetty nallekarhu. Idea on tarpeeksi yksinkertainen jättääkseen tilaa rajullekin huumorille, kiitos MacFarlanen nokkelan ja jopa lämpimän käsikirjoituksen.

Ted at IMDb

Directed by Rodrigo Cortés
Starring Cillian Murphy, Robert De Niro, Sigourney Weaver, Elizabeth Olsen

Red Lights is a bit of a let down after Cortés' masterful in-box-thriller Buried but it's not a bad film by any means. Just lazy with some chills. Like Buried, Red Lights saves a twist for it's finale but it's not enough to reward or justify the dragging execution of what has come before.

Red Lights on elokuva jolta oli ohjaajan edellisen, mestarillisen Haudattu-leffan jälkeen lupa odottaa melko paljon ja vaikkei lopputulos olekaan millään muotoa huono, niin laiska kylläkin. Tunnelmaa on mukavasti, mutta Haudatun lailla lopputwistin tarjoava filmi ei kohoa yläilmoihin yllätyksillä.

Red Lights at IMDb

Directed by Wes Craven
Starring Rachel McAdams, Cillian Murphy, Brian Cox

Oh how I hate a wasted opportunity. Red Eye is a brilliant thriller right up until it kicks in with the third act. The whole movie by that point has been a carefully constructed nerve wrecker with Murphy's psychotic hitman keeping terrified McAdams hostage in her seat up on a plane. Once she finds her inner Sarah Connor and they get on the ground, it all goes to shit as Craven turns the film into a Scream-esque hide and seek. Such a shame and above all, a waste. Especially since Murphy brings his A-game. As he usually does.

Oi kiesus, menetetyt mahdollisuusdet ovat niitä turhauttavimpia. Red Eye eli Yölento on erittäin toimiva trilleri kolmanteen aktiin asti. Murphyn esittämä psykoottinen palkkatappaja pitää McAdamsin esittämää hotellidelegaattoria pankkivankina istumapaikallaan lentokoneessa, mutta heti kun McAdams löytää sisäisen sarahconnorinsa ja hahmot pääsevät maan kamaralle, Craven muuttaa filmin Scream-tyyppiseksi kissa-ja-hiiri-leikiksi. Eli otteessaan pitävä jännäri, kunnes kärsii kliseisesti kolmannen kelan ideoiden puutteesta. Helvetin sääli, sillä etenkin Murphy on mahtavassa vireessä. Kuten aina.

Red Eye at IMDb

Directed by Martin Scorsese
Starring Asa Butterfield, Chloe Moretz, Ben Kingsley, Sacha Baron Cohen

What a wonderful, warm film. I was expecting perhaps some elevated ('cause it's Scorsese) family movie, but Hugo is so much more than that. It's a fairytale, which older viewers will find just as charming as the younger ones, about finding your place in the world and the consuming sadness of not reaching your dreams. Sounds corny, I know, but in Hugo all of these components interlock beautifully thanks to a clever screenplay which introduces the storypoints via interesting mystery. One of Scorsese's absolute best and rounded up nicely with a spectacular supporting cast from Richard Griffiths to Christopher Lee.

Odotin kenties jotain hieman normitasoa ylevämpää (sillä onhan ohjaajana Scorsese) perhe-elokuvaa, mutta Hugo tarjosikin paljon enemmän, sillä kyseessä on lämmin ja mukaansa tempaava satu, joka käsittelee paikkansa löytämistä isossa maailmassa ja sitä surua, joka kumpuaa täyttymättömistä unelmista. Kuulostaa kornilta, tiedän, mutta Scorsese saa teemat toimimaan tavalla joka on aidosti koskettava. Hugo on myös elokuva, joka varmasti koskettaa aikuista aivan siinä missä nuorempaakin katsojaa, jos vain omaa hieman seikkailumieltä ja tarvetta pienelle mysteerille. Päteviä sivurooleja myöten hieno filmi.

Hugo at IMDb

Directed by Drew Goddard
Starring Kristen Connolly, Fran Kranz, Chris Hemsworth, Bradley Whitford, Richard Jenkins

Poor Drew Goddard. Everywhere they write about this film, everyone always just goes on about Joss Whedon who co-wrote this with Goddard. It's Hostel and Killing Zoe all over again. Oh well. Among all the never-ending horror remakes, reboots and US versions of foreing films, TCITW is a truly welcome, original treat. The less I say about the plot the better, really. Just suffice to say that though this movie has been marketed as horror, it's actually one of the funniest flicks of recent years and fucking entertaining to boot.

Sääliksi käy ohjaaja Goddardia, sillä missä ikinä tästä leffasta on kirjoitettu, miehen nimi on aina unohtunut mainita (toisen käsikirjoittaja) Joss Whedonin tieltä, jonka osakkeet ovat nyt kovaa huutoa menestyneen The Avengersin ansiosta. The Cabin In The Woods on markkinoitu ulos kauhuna, mutta jotain splattersisältöä lukuunottamatta tässä on kyseessä itse asiassa yksi riemukkaimpia komedioita moneen vuoteen. Myöskin, näinä aikoina jolloin kauhugenreä ovat vallinneet loputtomat uusintaversiot, rebootit ja jenkkiversiot muiden ideoista, on erittäin virkistävää löytää näinkin omaperäinen filmi. Juonesta en voi kertoa mitään. Katso, niin ymmärrät.

The Cabin In The Woods at IMDb

WARNING! The trailer gives away MAJOR spoilers of the film! In fact, if you want to see this flick, I'd recommend you try to avoid previews of ANY kind. Trust me. The less you know going in, the better.

VAROITUS! Traileri sisältää isoja spoilereita! Jos olet kiinnostunut tästä filkasta, suosittelen että pyrit välttämään KAIKKEA ennakkotietoa juonesta. Usko pois, mitä vähemmän tiedät valmiiksi, sen parempi.

Directed by Robert Zemeckis
Starring Denzel Washington, Kelly Reilly, Don Cheadle, John Goodman

Flight is Zemeckis' eagerly awaited return to live action which I'd been looking forward to for well over a decade. The film is not what I expected and though it's a very ambitious and hard look at alcoholism via Denzel's pseudo-heroic pilot Whip Whitaker, Flight is by no means an easy film to sit through. You'll be taken to a ride into the kind of a person's psyche who is or at least can be very unpleasant and off putting. Not a very inviting consept, but Washington makes it work with a very good performance. And when it comes to Zemeckis, he does a solid job but personally I'd have loved to have seen a different, more eased kind of return from the master. Then again, Flight is a good film so in a way I feel I shouldn't complain. But.. oh what the hell, at least we finally get to see the gorgeous Nadine Velazquez naked. And the wait was worth it.

Flight eli Lento on Zemeckisin innolla odotettu paluu live action-elokuvien pariin ja rehellisesti sanottuna olen tavallaan hieman pettynyt. Elokuva itsessään on hyvä ja Washington tekee hienon suorituksen kyseenalaisena sankaripilotti Whip Whitakerina, mutta Flight on jumalattoman raskas katsottava. Syy tähän on edellä mainitun päähahmon alkoholismi, jonka käsittelyyn filmi melkein yksinomaan keskittyy. Whitaker on teoillaan ja käytöksellään usein hyvin epämiellyttävä ja luotaantyöntävä hahmo, joka ei ole mahtava lähtökohta elokuvalle josta tulisi nauttia. Toisaalta juuri siksi on kunnioitusta herättävää kuinka realistisesti hahmon ongelmat on tuotu esille. Olisin kenties vain odottanut Zemeckisiltä hieman rennompaa paluuta. Toisaalta ei pitäisi valittaa, mutta.. mutta.. no helvata, ainakin pääsimme vihdoin näkemään upean Nadine Velazquezin alasti. Jälkeen teki jostain syystä mieli spaddua.

Flight at IMDb