Directed by Marja Pyykkö
Starring Ada Kukkonen, Sara Melleri, Anna-Leena Uotila, Seppo Pääkkönen, Kristiina Halttu, Heikki Nousiainen, Santeri Kinnunen, Niko Saarela

You know what fucking pisses me off (among a variety of things)? There is no such thing as fresh perspective when it comes to teen drama in Finnish cinema. These films have been somewhat of a trendy item ever since Sairaan Kaunis Maailma (internationally Freakin' Beautiful World) back in 1997. They just all seem to follow that same dotted path and the characters are almost always irritating know-it-all assholes. Sisko Tahtoisin Jäädä (or internationally Run Sister Run!) ends up being no exception to that.

Emilia (Kukkonen [the blond one]) is a responsible teenager who looks after her little sister and does well in school. At a pool party, she meets Siiri (Melleri), a youth rebel who likes to party and doesn't give a shit about rules, what anyone else thinks and wants to live her life to the fullest. Emilia is enchanted by Siiri's freedom and after the two become friends, Emilia's success in school starts to go down hill and she has a falling out with her single parent dad (Pääkkönen in good form). Emilia struggles to find her true self in the new emotional environment that's fallen upon her.

That synopsis sounds like a thousand other teen flicks and in the end that's exactly what this film is. First your characters go out into the world and have fun and are without limits but then some kind of cataclysm comes along and they find out that life is hard but friendships last forever blaah blaah blaah! It's shit. How are we expected to identify with, let alone care about these characters when all you'd wanna do is hold them down and beat the living hell out of them and scream in their face "why are you so goddamn fucking stupid"?! And who the hell are these films made for anyway? The kind of teens it depicts? What are they supposed to draw from them? Life lessons or pointers on how to vandalize and be a loser boozer? Or are these films aimed at a more mature audience in hopes they know what the fuck their idiot kid is doing at the mall. In the end, whoever it's made for, Sisko Tahtoisin Jäädä is just a chronicle about two irritating teenagers. Take it or (as recommended here) leave it.

KITEYTETTYNÄ SINIVALKOISILLE
Sisko Tahtoisin Jäädä on juuri niin vitun ärsyttävä ja kliseinen nuorisokapinadraama kuin sen teatteritraileri varoittikin olevan. Huudetaan mäen päällä kun elämä ahdistaa, dokaillaan, örvelletään ja opitaan sitten kovin kourin elämästä virheiden kautta ja sitten itketään. Vanhemmat on näiden mielestä aina jotain saatanan vajakkeja eivätkä tajua nuoren tuskaa. Kyllä ne tajuaa (ovathan itsekin olleet nuoria), mutta ovat jo sen verran kypsiä että kun tietävät vastauksen ahdistukseen, se menee kuuroille korville sillä sehän on vain ihan clueless faija. On se sitten tämä, Kielletty Hedelmä (2009) tai jokin muu kotimainen nuorten kapinakela, nämä leffat ovat ytimeltään aina aivan identtisiä. Pienet päälle liimatut, koristelua tarjoavat sivuseikat tuovat ainoan eron toisiinsa kotimaisissa nuorisodraamoissa. Ensin on hauskaa ja sitten tulee itku pitkästä ilosta ja lopussa opitaan enemmän tai vähemmän. Samaa leffaa uudestaan ja uudestaan. Tylsää. Ainoat pisteet menevät pikkusiskoa herttaisesti esittävälle Uotilalle, Emilian faijana viisauden äänenä seisovalle "Jasperin isä" Pääkköselle ja Kukkosen perseelle.

Sisko Tahtoisin Jäädä at IMDb